Oletko foodie eli ruokahifistelijä?

Olen tämän foodie-asian ympärillä ennenkin viihtynyt ja lukenut muutamia mielenkiintoisia artikkeleja, mutta asian äärelle johdatti mukavasti Helsingin Sanomien teksti Elämys lautasella, jossa Kira Gronow on haastatellut tutkija Sami Koposta. Mukavaa luettavaa vastajauhetun tummapaahtoisen kahvin tuoksuessa ja vielä kun sattui olemaan pala eilistä kuusenkerkkäsiirapilla maustettua synttärikakkua lautasella, sopi juttu teemaan paremmin kuin hyvin. Foodie eli suomalaisemmin ruokahifistelijä on hauskasti wikipedian mukaan suomennettu herkkusuuksi, vatsaa ei ainoastaan täytetä ruualla, vaan ruuan ympärillä pyöriminen on ikäänkuin harrastus tai elämyksiä sekä estetiikkaa. Tunnustan jossain määrin olevani foodie. Se ei sinänsä ole koskaan ollut itse tarkoitus, vaan sille tielle on ikäänkuin lipsahtanut pikku hiljaa, kun erilaiset ruokaan liittyvät ilmiöt ovat alkaneet kiinnostaa ja vievät yhä enemmän kiinnostusta ja aikaa. Erityisen hienoa minusta on se, että tässä tarkoitus ei ole hifistellä valitsemalla hienointa ja kalleinta, ei, vaan nimenomaan erilaisia ja persoonallisia elämyksiä ja komboja joskus hiukan arveluttavissakin atmosfääreissä. Hienostelu on sitten asia erikseen. Erityisesti olen jumittunut tietyille osa-alueille kuten vaikka kahvin salojen tutkimiseen. Ei kaupunkia missä olen matkustanut, etten olisi kaivanut esiin kaikkia mahdollisia kahvipaikkoja ja -paahtimoja, niistä voisi koota joskus monen monta juttua. Ukko puolestaan nautiskelee erikoisoluita, pienpanimoiden omavivahteisia tuotoksia ja kyllä oluita on raahattu matkalaukussa kahvipapujen kaverina moneen kertaan, kun löytyy jotain mitä ei täältäpäin saa. Erityisesti meitä innostaa lähiruoka sekä lisäaineiden karttaminen. Kyllä tuo oma kesäkahvilakin perustuu aika pitkälti tähän aatteeseen. Myös ruuan esille paneminen on usein tärkeä juttu, rennosti mutta tarkkaan ajatellen. Ihan oma tyylilajinsa siis sekin ja tärkeä osa kokonaisuutta.

Foodieita innostaa käsityönä tehdyt tuotteet, raaka-aineiden tuottaminen sekä ruuan valmistuksen salat, erilaiset uudet tuulet, luonnosta tulevat vivahteet sekä pop up -paikat. Tärkeää on usein se mistä ideat ovat syntyneet ja ketä ovat ihmiset näiden tuotteiden takana, haetaan siis personallisuutta sekä syvempää viitekehystä. Usein rennossa viitekehyksessä kaikki on kuitenkin mietitty tarkasti alusta loppuun saakka ja ruokakokemukset ovat aidosti ainutlaatuisia. Koposen mukaan foodiesmi näkyy myös siinä, että ravintolakulttuuri on muuttunut rennommaksi ja hauskemmaksi, enää ei tarvitse tulla syömään puku päällä. Sama rentous näkyy myös ravintoloiden sisustuksessa. Ruoasta on myös tullut entistä suositumpi puheenaihe sekä somemaailman suosikki, arkiruuanlaitostakin on tullut yhä kunnianhimoisempaa, Koponen toteaa. Mitäs tähän sitten enää lisäämään. Vielä enemmän toivoisin löytäväni uusia erilaisia makuvivahteita sekoittamalla ajatuksia ympäri maailmaa, voivani matkustaa Euroopan foodeismi-myönteisessä ilmapiirissä saamassa vaikutteita ja keräämässä ideoita sekä tarjoilevani kaikkia näitä omalle rakkaalle ihailijajoukolleni täällä kotona.

Pienen pieni hifistelyn aihe tähän lopuksi on juuri tehdyt hillot, joihin uutta vivahdetta toivat pienet lisämaut. Omenahillo on saanut lisämakua kiiveistä ja inkivääristä. Päärynähillo puolestaan maistuu myös persikalta ja nektariinilta. Näille löytyy takuulla käyttöä talven aikana.

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *