Maksaruoho, syksyn viimeinen kukkija

Parista koepinkasta, muutamasta kivasta lehdestä ja omasta sängystä on tämä ilta tehty. Jonkun mielestä saattaa kuulostaa hankalalata tuo sängyssä lukeminen ja korjaileminen, mutta minusta se on paras paikka mitä löytyy. Kun on yksi pinkka korjattu voipi lukea yhden lehden ja niin edespäin. Lopuksi voi tiputtaa lasit yöpöydälle kääntää kylkeä ja nukahtaa. Tunnustan, että aina syksyn tullen tuo univaihe tulee nopeammin ja nopeammin ja välillä Ukko keräilee nukkumaan tullessaan tavaraa tai laseja sängystä, että mahtuu joukkoon, kun uni onkin yllättänyt. Joskus nuorempana tuli valvottua jatkuvasti vaikka kuinka ja vielä kun oli vihdoin saanut muksut nukkumaan, piti saada sitä kuuluisaa omaa aikaa yöunien vähyyden kustannuksella. Näin vanhemmiten on ymmärtänyt, että uni on yksi tärkeimpiä asioita ja siksi sitä haluaa pitää kiinni varsin säännöllisestä rytmistä. Sen myötä elämä maistuu mukavammalta. Kesä on tehty valvomista varten.

Sain kuin sainkin pelastettua eilen viimeisen kukkivan maksaruohon maljakkoon. Se sopi makuuhuoneen värimaailmaan niin kivasti, että sai jäädä sinne. Tänään onkin sitten tullut lunta niin monta senttiä, että ihan hirvittää. Ei ihan vielä tässä määrin, kiitos. Nyt on ehkä turha kaivaa lumen alta mitään. Eilen vielä katselin yrttejä, joista persilija ja salvia sekä timjami olivat ainakin aivan käyttökelpoisia, nyt taitavat olla mennyttä. Olinpa hölmö, etten ottanut niitä sieltä talteen. Ei oikein osannut odottaa tällaista kylmyyttä ja lumimäärää.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *