Tyrniä ja tyrskyjä
Tyrniä ja tyrskyjä

Kohti joulua, luukku 5

Tänään jo aamulla tajusin, että on SE päivä, josta ei selviä ilman lohduketta ja nyt istunkin koneen vieressä kermaisen toffeekahvin kera. Parempaa lohduketta saa hakea. Aamulla myrskysi siihen malliin, että otin Azoreilta tuomamme tuulikellon alas terassin katosta, sillä pelkäsin sen taas menevän rikki. Viime myrskyn jälkeen en saanut heti aikaiseksi korjata pudonnutta osaa ja kun vihdoin sain kellon paikalleen tajusin kuinka paljon olin sen kumeaa ääntä kaivannut. Ihanan rauhoittava ääni, joka aina toivottaa tervetulleeksi kotiin, oli päivä ollut millainen tahansa. Nyt makailen vaakatasossa, täällä on tuulen ääntä lukuunottamatta aivan hiljaista, sillä kaikki miehet ovat jossain, kaikki kokeet on vihdoin korjattu ja onneksi on muutama päivä vapaata, sillä haluan miettiä rauhassa muutaman sata numeroa, jotka ovat annettavana. Nyt vedän henkeä, nautin kahvini loppuun, kuuntelen Diana Krallin joulualbumia, käyn saunassa ja istun takan lämpöön. Riittävästi ohjelmaa tälle illalle. Tämä vuodenaika verottaa energia- ja toimintatasoja siihen malliin, että on välillä hyvä olla itselleen armollinen ja tarjota hiljainen sekä rauhallinen hetki. Ja mikä meditaation kaveriksi olisi parempi kuin kuuma suklaa, tässä myös teille parhaat ohjeet jakoon, olkaapa hyvä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.