Elämää ei sen enempää

Tämä kesä on ollut uniikki. Ei mitään ylimääristä, ei mitään mahtipontista, ei hötkyilyä eikä kiirettä, ihan vaan suurta mielenrauhaa ja mietiskelyä. Oikeastaan koen itseni valaistuneeksi, vaikkei mistään suurista asioista voi puhuakaan, mutta viime vuosina on ollut erilaisia prosesseja suuntaan jos toiseen ja ne ovat pikkuhiljaa tuottaneet tulosta ja ottaneet muotonsa. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin. Osasta vielä  myöhemmin lisää.

Sitä mielenrauhaa on mustan värin muodossa siirtynyt kesän aikana myös seiniin, siitä näin aluksi muutama kuva. Yhteensä viisi seinää sai uutta mattamustaa väriä. Valkoisetkin osat koko talosta tuli maalattua ja hiukan on vielä jotkut maalaukset keskenkin. Tykkään hiukan voimakkammaasta ilmeestä ja dramaattisemmasta valosta. Koen, että on tosi tärkeää, että kotiin on hyvä tulla ja jo heti ovella tuntuu joka päivä siltä, että on tervetullut, odotettu ja fiilis heti hyvä. Toivon, että kerkiän vielä kunnolla miettiä jotain mööbleerausjuttuja ennekuin työ vie ihan kokonaan mennessään, sillä vanhastaan tiedän, että se kohta tulee syksyllä yllättävän nopeasti. Sen jälkeen vain kodin ylläpito kuuluu asiaan ja muuhun ei ole rahkeita.

Alkusyksy on aina yhtä energinen. Sitä säntäilee yhden jos toisenkin asian perässä varsinkin työn merkeissä ja kesän jälkeen tuntee kuinka hyvää se oikeastaan onkaan tehnyt. Kunpa sitä osaisi jakaa kaiken energiansa oikein ja mahdollisimman tuotteliaasti. Stressitasoa yritän pitää mahdollisimman realistisena touhuamisesta huolimatta ja olenkin käveleskellyt useana päivänä vähintään viitisen kilometriä. Tänäänkin koin aika isoja ilon hetkiä, kun lenkkeilyn lomassa kukkivat kanervat loistivat tien varsilla, sudenkorentoparvet pyörivät ympärillä ja muutama perhonenkin vielä näkyi. Lempeä merituuli piti huolen sopivasta viilennyksestä ja aurinko paistoi juuri sopivasti. Juuri tänään olen yksinkertaisesti ollut iloinen siitä, että olen ja elän. Se ei ole lainkaan itsestään selvää.

Tarina jättityrkistä ja mypalmshopin paketista on vielä kertomatta, siivouksen lopputulokset, suuret itsekehut sen suhteen sekä ihana tyytyväisyyden ja minimalismin tunne kirjaamatta sekä monet pienet elämää parantavat asiat infoamatta. Tarinaa elo- ja syyskuuksi siis riittää, seuraavaksi tulossa kuitenkin salaatti, joka vie kielen ja mielen mennessään ja johon voi upottaa niitä kesän viimeisiä punaisena pullistelevia jättivadelmia.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *