Dublin iloisten ihmisten mekka

Vuoden kestänyt lentolakkoni on vihdoin ohi. Viime vuonna kävin syyslomalla Skotlannissa nyt mitään reissua ei ole tilattu ja juuri nyt en sitä kaipaakaan. Kesällä lakko oli vähällä mennä pieleen, mutta sain pinnisteltyä. Jonkun mielestä varmaan kummallista toimintaa ottaen huomioon kuinka paljon matkustamisesta pidän. Olen juurikin niin kummallinen, että minulle tämä sopii ja koen, että kaikella sillä toiminnalla mitä olen parina vuonna kierrätyksen, asioiden järkiperäistämisen ja lakkoilun avulla saanut aikaan on sitä, mitä yksi ihminen voi tehdä luonnon suojelemiseksi. Olisin niin paljon mielummin minimalisti kuin hamsteri. Asia kerrallaan.

Haaveilen edelleen matkustamisesta ja varmasti sitä vielä harrastankin, mutta huomattavasti maltillisemmin. Paljon on tullut nähtyä ja jos pitäisi valita kolme paikkaa, mihin haluaisin ehdottomasti uudelleen olisivat ne Egypti, Skotlannin ylängöt sekä Dublin. Matkustusikävää ja ihania muistoja on kiva katsella valokuvista ja laitoinkin tähän myös teidän iloksenne muutaman kuvan Dublinista. Tuo iloisten ihmisten kaupunki on täynnä ystävällisimpiä ihmisiä mihin olen missään törmännyt, pubien täyttämä eloisa keskusta ja mielenkiintoiset persoonalliset sisustuspuodit, sekä valtavat ruokatorit ja ruokahallit ovat aivan mielettömän ihanaa katseltavaa. Keskusta on kiva myös viikonloppureissua ajatellen.

Ympäristöasiat ovat puhututtaneet koulussa tänä syksynä aivan erityisesti. Osa on sitä mieltä, että ihan sama mitä yksittäinen ihminen tekee. Olen yrittänyt selvittää omalla lentolakkoajatuksella ja vaatteidenostolakolla sekä kierrättämisellä sitä, että jos kaikki tekisivät laadukkaampia ja kestävämpiä valintoja olisi pelkästään Suomessa miljoonia ihmisiä hyvien valintojensa kanssa. Kuinka hienoa on käydä viemässä biojätettä omaan kompostoriin, kun lasit vaan huuruavat, kun avaa kannen ja sisällä muhii tuleva puutarhamulta ja asteita on 70-80. Muutamien ääripään kuluttajien luonnonsäästövimma oli oppilaiden kanssa myös puheissa, kun vettäkin käytetään pesuun monta kertaa ja yritin opettaa ajatusta siitä, että jokaisella on oikeus valita, joku kulkee keskitietä, joku vetää jutut äärimmilleen ja joku passiivisesti odottelee mitä tuleman pitää. Joku sanoi kuolevansa reteesti, kun ei paljon kierrättämisiä mieti.

Omilta kouluajoilta ei kyllä ole luonnon säästäminen ja siihen liittyvät asiat kauheasti jääneet mieleen, tuskin niitä silloin kovin paljon puitiinkaan. Lähinnä kai ei saa heittää roskia luontoon -tyylillä ja kannattaa käyttää polkupyörää. Enemmänkin meitä olisi ollut hyvä valistaa. Monet asiat lähtevät kotoa ja siitä miten omat vanhemmat ovat asioihin suhtautuneet. Siksi olisi tärkeä näyttää omalla esimerkillä,  että asioihin voi vaikuttaa ja jokainen voi ja jokaisen pitää hoitaa oma osuutensa. Ihastuttavasti viime vuosina ovat päätään nostaneet erilaiset paikalliset kirppariryhmät ja kierrätystapahtumat, joissa voi vaihdella tavaraa. Tänä päivänä ei ole häpeä käydä kirpputorilla, vaan se on pikemminkin trendikästä. Vanhat tavarat, retro, tuunailu ja DIY ovat monelle arkipäivää ja asiat saavat uuden käyttötarkoituksen ja muodon. Se on kierrätystä parhaimmillaan. Vielä on muovikin arvossaan.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *