Aurinkoa ja ampiaispesiä

Minusta yksi suurimpia ihmeitä on kevätaurinko, joka puskee ihan väkisin sisään pikkiriikkisistäkin raoista ja ilahduttaa läsnäolollaan. Se kirkastuu päivä päivältä ja tekee selväksi, että kesä on tulossa, tartu hetkeen. Se saa paikalle jämähtäneet aivonystyrät heräämään ja unelmoimaan kesän lämmöstä, puutarhasta, kesän tuoksuista ja se lupaa läsnäolollaan kaikkea hyvää. Olen aina rakastanut kevään ensimmäisiä hetkiä, kun kaikki uinuva pikkuhiljaa herää eloon. Niitä ensimmäisistä linnunlauluja ja pesimäpuuhia, jotka eivät jätä kylmäksi ketään ja jotka saavat mielen hyrräämään. Kevätaurinko, sinä ihastuttava ystävä, tervetuloa jälleen.

Auringon myötä heräilee myös ampiaiset ja facessa on jo ollut loistavia mehiläisvideoita, kun ensimmäisten kevätauringonsäteiden myötä yhdyskunnissa alkaa käymään tasainen hyörinä. Meillä on aina ollut aavistuksen verran riesana ampiaiset, joita toisina vuosina on enemmän ja toisina onneksi hiukan vähemmän. Nyt tarkoitus on kuitenkin kokeilla niin monen kehumaa valeampiaispesäkikkaa ja koska itselläni on muissa puuhissa ollut kiire, niin ostin paikalliselta käsityöläiseltä muutaman valepesän. Nämä menen laittamaan heti paikalla liiteriin sekä vajan kattoon roikkumaan, kun tältä kirjoittamiselta vaan pääsen. Ohjeeksi tuli, että kannattaa myös vaihdella paikkaa, niin saa paremman lopputuloksen. Raportoin myöhemmin, kuinka tehoavat, mutta moni on sanonut, että paras keino pitää pesät poissa kunhan laittaa valepesät ajoissa roikkumaan.

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *