Blogit
Teini talossa

Zombie-aamuja

Uskomaton sirkus tää kouluun lähteminen. Meillä on neljä lasta ja yleensä jokainen lähtee kutakuinkin samaan aikaan, mutta koska asumme vähän syrjemmällä, niin näin talviaikaan heidät täytyy heittää keskustaan, bussille tai kouluun saakka.

Mutta se aamukäynnistys. Ei helkutti sentään. Siitä ei tuu niinku mitään. Ja kuitenkin nää on niitä samoja tyyppejä,  jotka lapsena nousivat kuudelta kattelemaan Muumeja ja jos oli viikonloppu niin viideltä. Ikinä ei ollut vaikeuksia herätä. Ja kun sitä sitten itse joutui tietenkin heräämään myös (Muumit antoivat yleensä puoli tuntia lisäaikaa, kiitos jeesus ja tove) niin sen koommin ei sitten ole pystynyt nukkumaan juuri yli seitsemään.

Ja nyt sitten on tultu tähän. Tytär on ainoa joka herää omatoimisesti ja silloin kun kuuluu. Kaikki pojat ovat ihan mahdottomia. Jos se heistä olisi kiinni, koulunkäynti olisi lopetettu jo vuosia sitten.

*

Tänään oli taas tämmöinen päivä:

Vaimo (hän on herätysjuhlien päävastuullinen) käy herättämässä ensimmäisen kerran 7.20 (koulu alkaa 8.15 ja 8.30).

– Joo joo.

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 8.30.

– Joo joo.

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 7.40, nyt jo hieman kiukkuisena tästä rappusissa ramppaamisesta.

– Joo joo.

– Ei mitään joojoo vaan nouskaa ylös. Kuljetus lähtee puolen tunnin päästä.

– Joo joo.

Vaimo palaa alakertaan lehden ääreen. Mitään ei tapahdu. Hän menee uudestaan 7.50, nyt jo erittäin kiukkuisena ja nuorimmainen nousee silkasta äidinpelosta. Hän tulee kalsareissaan keittiöön ja hytisee kylmää. Ei oo tullut mieleen, että vois laittaa vaatteet päälle.

Vaimo menee taas yläkertaan, kello on 7.50, nyt käydään jo keskustelu joka kuuluu naapuriin saakka ja naapuri sentään asuu 200 metrin päässä.

– Emmä mee kouluun.

– Ylös sieltä ja heti!

*

SiIlä aikaa kuopus on täysin neuvoton keittiössä, sillä hänen KAIKKI vaatteensa ovat kadonneet mystisesti yön aikana, minkä lisäksi hän on jotenkin unohtanut miten aamiainen tehdään.

Esikoinenkin herää. Hän on muuttunut zombieksi yön aikana ja menee laittamaan itseään valmiiksi, valittamatta mutta kuitenkin niin, että kun muut ovat autossa, hän vasta laittaa piilareita paikalleen.

Lopulta auto lähtee pihasta, kello on 8.13, yksi lapsista tulee myöhästymään, se on selvä, ja todennäköisyydet sille, että esikoinen ehtisi bussiin ovat samantyyppiset kuin jos saisi lotossa seitsemän oikein.

Tämä toistuu ma-pe.

Huoks.

Kommentit (14)

  1. Roope

    Öh joo näköjään! korjaan

  2. Nimetön

    Hermot riekaleina istun keittiössä odottamassa, josko pian 18vee ehtis aamupalalle. En. Tee. Valmiiksi!. Saa itse tehdä! Ja ehtiiköhän linja-autolle…

  3. Sami

    Ja mä kun oon jo toisen saanu armeijaan ja toinen ON itseohjautuva yläasteella oleva neiti…niin sitten pitää uusioitua jotta saa 5, 7 ja 8 -vuotiaat joo-joot vielä kymmenex vuodex… 🙂

  4. Kata

    Siis onks tää meidän aamuista kirjoitettu???
    Paras oli kun tulin töistä kotiin klo 14 aikoihin niin kaks sälliä (13 ja 15 v.) heräilivät juuri. Kerroin että koulupäivä loppui jo. Olin töistä käsin soittanut n. 50 herätyssoittoa kummallekkin. Ei oltu kuultu.
    Ja niinä aamuina kun olen kotona niin meininki on juuri niinkuin Lipasteilla.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *