Blogit
Teini talossa

Vammaisurheilua

Kävi ikävästi. Olin tenniskentällä ja taitoin nilkkani aika pahasti, niin että nivelsiteet vinkuivat kuni vanha Lada. Nyt sitten köpöttelen täällä keppien kanssa. Kun minulla vielä on sellainen sinänsä hyvin tyylikäs miesten ulkotakki ja sävy sävyyn herrainlakki, niin kun eilen köpöttelin Turun kaduilla vain yhden kepin kanssa näytin suurin piirtein 70-vuotiaalta papparaiselta. Anteeksi, 80-vuotiaalta, koska 70-vuotiaat ovat vielä ihan nuorisoa.

Mänttipäistä tämä joka tapauksessa on. Liikunta – tai näin viikonloppuna vaikka ulkoilu pihalla – on sellainen asia, että jos sitä ei pääse tekemään, tulee henken ahdistus ja huonotuulisuus elikäs kärttyisyys.

Näin ollen lopputuloksena ei ole ainoastaan 80-vuotias ukko, vaan 80-vuotias kärttyinen ukko. Virtsankarkailu ja lähimuistin katoaminen enää puuttuvat siitä, että vaimo näkisi tulevaisuuteensa omaishoitajana.

Toisaalta: näin freelancerina sairauslomaa ei tietenkään ole, joten hommat tulevat tehtyä rivakammin, kun ei voi tehdä mitään muuta. Tosin kun keskiviikkona jalka meni ja piti hoitaa juttukeikkoja, niin hiukan oli hullu olo kun painoin taksilla pitkin kaupunkia tekemään haastatteluja, koska en voinut ajaa autoa tai olisin voinut ajaa, mutta en vaihtaa vaihteita. Tai olisin voinut vaihtaa vaihteita mutta en painaa kytkintä. Joka tapauksessa niiden juttujen panos-tuotos -suhde oli vähän huono.

Tällaisina hetkinä huomaa, että palkkatyössä on puolensa: harva se viikko sitä soittaa jollekin haastateltavalle, joka ilmoittaa olevansa kotona potemassa flunssaa. Ja siitä potemisesta vielä maksetaan! Ajatus, jota minun on vaikea ymmärtää.

Nojaa, ne tyypit eivät toisaalta voi mennä keskellä päivää pelaamaan tennistä, kun joutuvat olemaan siellä palkkatyössään.

Mutta… Hmm… Onkohan tässä korrelaatio? Jos niillä onkin juuri siksi nilkat kunnossa, etteivät ne voi mennä keskellä päivää pelaamaan?
 

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *