Blogit
Teini talossa

Työkulttuuria

Liedossa (paikkakunta, jossa asun) vietettiin jonkinlaista Lieto-viikkoa, jona aikana oli kaikenlaista pientä tapahtumaa, kuten kissan- ja koirien ristiäisiä sekä vastaavia ihan kivojakin juttuja.
Sitten tänne oli perustettu Hyde Park. Siis esikuvansa mukaan paikka, jossa sai mennä pitämään lyhyitä puheita asiasta kuin asiasta. Tarvittiin esipuhujia, joten muun muassa minua pyydettiin. Piti puhua kulttuurista.
Niinpä päätin puhua työkulttuurista. Suomessa nimittäin puhutaan aivan liikaa kulttuurista ja aivan liian vähän työkulttuurista.Asia on niin tärkeä, että haluan jakaa ajatukseni kyseisestä asiata myös ulkolietolaisten kanssa.

Kröhöm:

Kyllä minä niin mieleni pahoitin (jutun alku on lainattu,kiitos Tuomas Kyrö), kun tänne pyydettiin puhumaan kulttuurista. Siinä on kaksi asiaa, jotka kumpikaan eivät edistä maailmaa millään lailla, ei puhuminen eikä kulttuuri.
Paitsi työkulttuuri edistää. Se onkin ainoa kulttuuri, josta on jotain hyötyä.
Vaan millaista nykyään on tämä elämä? Kyllä on työkulttuuri kadoksissa, kun puhutaan vain kulttuurista ja kulttuuripääkaupungista ja joka päivä pitäisi olla kaikenlaista rientoa, vaikka ei kyllä pitäisi.

*

Kun menee keskellä päivää ruokakauppaa, se on aina täynnä ihmisiä. Eikä pelkästään vanhuksia, vaan ihan kaikenikäisiä. Onko siis niin, että kaikki tekevät nykyään ilta- tai etätöitä, ja pystyvät siksi käymään kaupassa normaaliin työaikaan? Vai eivätkö ihmiset käy työssä? Miksi eivät?
Ja mistä minä tiedän, että asia on näin? Koska olen itse siellä kaupassa aina keskellä työpäivää, mutta ei puhuta siitä nyt, syyllistetään mieluummin muita.

Maristaan siitä, että pitäisi päästä eläkkeelle kuusikymppisenä. Eikä pitäisi, vaan seitsemänkymppisenä.

Suomesta on tullut maa, jossa yhä harvempi tekee yhtään mitään ja nekin, jotka ovat työssä työskentelevät aloilla, jotka eivät lisää kansantuotetta juuri lainkaan. Hallinnossa, kulttuurialoilla, sosiologian laitoksella, kirjailijoina, toimittajina ja niin edelleen. Tämä kaikki rahoitetaan ottamalla lainaa.

Työttömyysaste oli kesäkuussa 8,4 prosenttia eli ilman työtä oli 237 000 ihmistä. Jos jokaiselle maksetaan päivässä 50 euroa, joka on keskimääräinen ansiosidonnainen päiväraha, se tekee päivässä noin 12 miljoonaa ja kuussa 240 miljoonaa. Vuodessa se tekee 2,8 miljardia.

Samaan aikaan rakennusurakat menevät ulkomaalaisille, hillasadon poimivat thaimaalaiset, siivousala kärsii työvoimapulasta, hoitajia ei ole tarpeeksi.

Ei kuulkaa, ei sellainen peli vetele.

*

Ehdotan seuraavaa: yhtään liikuntapaikkaa, ainuttakaan uimahallia tai vastaavaa ei rakenneta. Kulttuurille ei anneta pennin hyrrää, ellei lääkäri määrää. Jokainen kunnallinen ja valtiollinen palvelu katsotaan suurennuslasin kanssa, että onko se elintärkeä ja jos on, katsotaan seuraavaksi, miten ja kuka sen voisi hoitaa halvemmalla. Kun näin on lopulta päästy siihen, että tullaan toimeen omillaan ja pystytään maksamaan vanhat velat pois, voidaan maltillisesti harkita josko pururadalle voitaisiin viedä kuorma käytettyä purua ja josko voitaisiin järjestää kulttuuririento, hyvin pieni sellainen. Mielellään kansanmusiikkia.

Jos joku sitten haluaa liikkua ja urheilla, niin senkun liikkuu ja urheilee. Ulkona on paljon teitä joita pitkin voi juosta ja palloakin voi potkia siinä lönkytellessään. Kenttiäkin sitä varten on kyllä yllin kyllin. Talvella voi hiihtää. Jos haluaa nauttia kulttuurista, niin siitä vaan: kirjasto on täynnä kirjoja, tuskin niitä kukaan kaikki on lukenut, niin ettei sillä väliä ole, jos ei ihan uusia olisikaan. Aloittaa vaikka 1900-luvun klassikoista, kyllä siihenkin muutama vuosi menee. Tai jos haluaa nähdä teatteria, niin menee teatteriin tai perustaa sellaisen itse.

Sanalla sanoen, kun tässä nyt on vuoden verran eletty viereisen kaupungin (Turun) kulttuuripääkaupunkihumussa, johon on kaadettu miljoonia ja taas miljoonia euroja rahaa, niin seuraavaksi voitaisiin viettää työkulttuuripääkaupunkivuotta. Sen aikana tehtäisiin ihan pirusti työtä. Keksittäisiin uusia yrityksiä, tehtäisiin pitkiä päiviä ja viikonloppuisinkin paiskittaisiin hommia niin ettei pääsisi ihan unohtumaan, että elämä on muutakin kuin sirkusta, valoshow’ta ja spektaakkeleita.

*

Kyllä olisi hyvä vuosi se sellainen!
 

 

 

 

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *