Teini talossa
Teini talossa

Teini-ikäsimulaattori

 

Kunnantalollamme oli pari opiskelijaa, joilla oli vanhuspuku jota halukkaat saivat koettaa. Vitsi oli siinä että puku painoi aika lailla ja muutenkin siinä simuloitiin vanhuutta. Oli kuulosuojaimet päässä ja maski naamalla niin ettei kuullut eikä nähnyt, mikä on toki arkeani muutenkin.

Oikeastaan ainoa mikä puuttui, oli joka paikkaan ulottuva kolotus, mutta se on jo tässä iässä ihan omasta takaa aina valmiina.

Mutta mitä jäi kokeesta käteen – paitsi että kannattaa käydä paljon punttisalilla ennen kuin ryhtyy vanhaksi?

No, antoihan se perspektiiviä tai pientä esimakua mitä tuleman pitää. Nyt kun vielä on hyväkuntoinen, niin puku kävi lähinnä treenistä, mutta voi kuvitella millaista sitten on kun lihaksetkin ovat heikot. Pahinta olivat kuulosuojaimet – se on asia jonka on kyllä huomannut esimerkiksi sukujuhlien kaffepöydässä: kuulo on vanhuksilla usein heikko, mistä syystä heidän on lähes mahdotonta seurata mitä ympärillä tapahtuu ja siksi he vähitellen kietoutuvat omaan mykkyyteensä.

*

Joka tapauksessa puvun idea oli hyvä! Ehdotan, että AMK:n opiskelijathan kehittäisivät myös murrosikäpuvun, jota saisi käydä vastaavasti kokeilemassa. Se tekisi hyvää kaikille vanhemmille.

Tässä muutamia suuntaviivoja, joita murrosikäpuvun suunnittelijat voisivat huomioida:

*

1. Ensinnäkin pukuja pitää olla erilaisia eri keliolosuhteille: Mitä kylmempää on, sitä vähäisemmistä kankaankappaleista puku olisi tehty. Sateella käytetään erityisen hyvin kastuvaa materiaalia. Mikäli on kuuma päivä, pukuun lisätään pipo. Ulkonäöltään puvun tulee olla samaan aikaan täysin uniikki ja sellainen, joka on kaikilla eikä pienimmässäkään määrin eroa massasta.

2. Kuulo: puvun tulee vaimentaa vanhempien mussutus niin, ettei niiden typeryyksistä saa selvää.

3. Näkö: puvun pitää heikentää näkökykyä sen verran, ettei huomaa, jos on jättänyt kaikki tavaransa lojumaan mihin sattuu.

4. Puvun tulee syöttää aivoihin kaikenlaisia loistavia ideoita, kuten että jaksaiskohan sitä heittää läppärinsä tuon pienehkön lammen yli… Kokeillaan!

5. Puvun pitää olla sellainen, joka jää pieneksi jo ennen kuin saa sitä ylleen.

6. Puvun täytyy erittää sellaisia molekyylejä kylläisyyskeskukseen, että koko ajan on ihan hirmuinen pizzanälkä.

7. Nyt tulee paras kohta: onneksi tämä puku yllä saa syödä ihan mitä tahansa eikä liho! (voi olla että puvulle löytyy markkinarakoa muutenkin kuin tässä murkkutarkoituksessa)

8. Pukuun täytyy liittää ominaisuus, joka tainnuttaa ajantajun. Se päällä ei esimerkiksi osaa mennä mihinkään sovittuna aikana.

9. Puvun pitää aiheuttaa kantajalleen suunnatonta väsymystä paitsi öisin.

10. Puvun tulee stimuloida aivoja niin, että se yllään käsittää mikä on elämän tarkoitus ja että koulunkäymisellä ei ole mitään tekemistä sen kanssa.

11. Viimeisenä mutta ei vähäisimpänä: kun riisuu puvun, kiittää luojaansa että on jo aikuinen ja muistaa pienen hetken tuntea myötätuntoa jälkikasvua kohtaan sekä kateutta tuon numero seiskan tähden.

Miten on AMK? Otatteko haasteen vastaan? Pukuja voisi toimittaa esimerkiksi kaikille vanhempainyhdistyksille ympäri maan.

*

Vakavasti puhuen: moiset puvut – vaikka se vanhuspuku mutta miksei tuollainen murrosikäpukukin – voivat olla ihan valaisevia, sillä ei se niin helppoa ole asettua toisen asemaan. Nuorison edesottamukset ottavat päähän. Kassajonossa kolikoitaan laskeskeleva mummu hermostuttaa. Ja kaipa tämä keski-ikäpukukin on toisinaan raskas kantaa: milloin on murhetta työn tai rahan tai ihmissuhteiden tai lasten tai yleisen merkityksettömyyden kanssa. Joskus on kahvikin loppu ja suosikkipusero pesussa.

*
Niin että tässä viisas neuvo: ennen kuin menetämme hermot kanssaihmisiin, koettakaamme hetki miettiä mitä se toinen kokee tai käy läpi. Hermostutaan vasta sen jälkeen.

Kommentit (1)

  1. tarja koivunen

    juuri tälläisia on paljon tämän ajan vanhemmissa,pelataan omia pelejä ja vähän niinkuin unohdetaan omat lapset

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *