Blogit
Teini talossa

Teatterilainen muistelee

Eilen oli Rempallaan-näytelmän ensi-ilta täällä Turussa, Linnateatterissa. Se on siis minun kirjoittama hassuttelupätkä parisuhteesta, talon rakentamisesta ja sen sellaisesta.

Ja voi pojat, sehän toimi!

Kolme näyttelijää, Tom Petäjä, Anu Sinisalo ja Teemu Aromaa tekivät siitä melkoisen ilotulituksen – rooleja oli yli 20. Oli ihanaa olla yleisössä ja huomata, kuinka se nauroi. Eikä siinä vielä kaikki: vieläpä suurin piirtein oikeissa kohdissa.

Näin esityksen itse ensimmäisen kerran tiistaina, kun oli ensimmäinen läpiveto. Se oli silloinkin jo hyvä, mutta nyt pari päivää myöhemmin se oli vielä paljon, paljon parempi. Tiistaina minua jännitti ihan pirusti – että tuleeko siitä mitään ja muistavatko ne vuorosanansa ja jos se kässäri onkin ihan kuraa ja mitä jos kukaan ei naura ja entä jos meteoriitti tippuu keskelle lavaa ja mitä sitten tehdään, jos yleisön joukkoon eksyy nälkäinen tiikeri.

Eilen ei enää jännittänyt, sen sijaan esityksenä jälkeen oli sellainen olo kuin olisi itse esiintynyt – tai käynyt lenkillä, oli sellainen hengästynyt ja väsynyt mutta myös helpottunut olo.

Että tällainen raportti täältä näytelmäkirjailijan pään sisältä tänään. Huomenna kerron, miltä tuntuu kun lavasteet kaatuu, puvustus repeilee ja Lasse Pöysti ei löydäkään lavalle.
 

Kommentit (2)

  1. Muori

    Vau! Onnittelut onnistuneesta ensi-illasta tarinan isälle. Herkuttele tähtihetkelläsi sata lasissa. En itse ole ikinä näytelmää kirjoittanut, mutta tiedän miten villi tunne on kuulla omaa tekstiään ammattiesiintyjän lukemana – ja se hetki kun salillinen porukkaa lähtee mukaan itkien ja nauraen… Silloin tietää tavoittaneensa jotain sellaista mistä ei ole uskaltanut edes haaveilla… Se on muistojen mannaa jonka haluaa säilyttää mielessään vielä vanhainkodin kiikkustuoliinkin.

  2. Roope Lipasti

    Kiitos. Joo: se on hieno hetki!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *