Blogit
Teini talossa

Supersankareita

Ameriikoista kuuluu kummia. Seattlessa partio ihka oikeita supersankareita – tai ainakin supersankareiksi pukeutuneita miehiä ja naisia – jotka auttavat hädänalaisia ja pyrkivät estämään erilaisia vääryyksiä ja rikoksia. Image-lehti kertoi viime numerossaan, että myös Helsingissä pyörii vastaavanlainen Rullaluistelijamies, joka toimittaa eräänlaista supersankarin virkaa.
Minua moinen ei hämmästytä lainkaan, sillä meillä on ollut pihapiirissä supersankareita jo yli vuosikymmenen ajan, mutta mukava kuulla, että myös muualla maailmassa on saatu kotikulmat vähän luotettavamman valvonnan piiriin.

Vuosi sitten tulleessa ”Kick-Ass” –elokuvassa oli sama idea: tavis laittoi vihreät kalsarit jalkaan ja lähti taistelemaan rikollisuutta vastaan.
Niin naurettavannäköistä kuin se onkin – kulkea sillä lailla naamari päässä vaikkei ole edes vappu – ajatuksessa on jotain hyvin kiehtovaa. Siis siinä, että yksittäinen pieni ihminen voisi oikeasti olla edes keskikokoinen supersankari. Myös ne asut ovat hienoja: ajatellaan nyt vaikka Batmania, voiko enää olla coolimpaa tyyppiä?
Paitsi tietenkin kun todellisuus on sitten sitä, että ollaan samannäköisiä kuin ne hahmot siinä 60-luvun teeveesarjassa, eli vähän mahakkaita, ei yhtään lihaksikkaita ja ylipäänsä sennäköisiä, että puvustaja saa potkut seuraavaan produktioon mennessä.
*
Supersankarius joka tapauksessa on vastaus niihin kaikille tuttuihin tilanteisiin, joissa on törmännyt johonkin öykkäriin nakkikioskilla, baaritiskillä, liikenteessä – tilanteisiin, joissa olisi niin halunnut olla yhtä vahva kuin Teräsmies, jotta olisi voinut lennättää ne ääliöt maan kiertoradalle. Uusimmassa, vuosi sitten telkkarissa pyörineessä Jekyll-filmatisoinnissa oli muuten mainio kohta juuri tästä asiasta. Herra Hyde lopulta hoiti homman, johon Tohtori Jekyll ei kyennyt.
Ja vaikka siellä Seattlessa mukana on myös muutama naissupersankari, niin kyllä kyseessä on ennen kaikkea miehinen halu ja haave: olla se porukan vahvin, oikeudenmukaisin, kadehdittavin ja vaatimattomin – kuitenkin niin että samaan aikaan on miljonääri ja saa kenen naisen vain haluaa.
Taidanpa tästä heittää kalsarit päähän ja lähteä partioimaan Lietorin pihalle.
 

Kommentit (2)

  1. Muori

    Onkohan supersankarius luontevampaa jollekin heimoille kuin jollekin toiselle? Perheemme juniori muutti taannoin työn perässä askeleen verran idemmäksi. Ja hänellä on riittänyt hämmästeltävää paikallisten avuliaisuudessa: jos sinulta putoaa bussikortin kotelo hankeen, niin kymmenen henkeä sukeltaa oitis sitä avuksesi etsimään. Tai jos et hoksaa ottaa jonotuslippua nurkkaan piilotetusta pömpelistä, joku tuo kohta sellaisen käteesi. Ja bussikuskitkin kuulema moikkaavat ja kyydittävät kiittävät lähtiessään… Siinäpä sitä on kulttuurishokkia kerrakseen vahingoniloon tottuneelle savolaiselle…

  2. Roope Lipasti

    …ajattelin, että puhuit naapurikansasta, mutta onhan siinä vielä ne karjalaiset välissä. Ei sillä, etteikö moinen kohteliaisuus venäläisiinkin voisi viitata. Heillähän on jo se supersankaripääministerikin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *