Blogit
Teini talossa

Sekava lounas

Kävimme eilen syömässä oikein ulkona (siis ei etupihalla, vaan ihan ravintolassa). Astelimme turkulaiseen pizzeriaan ja siellä oli yksi vapaa pöytä. Siihen siis. Valitettavasti viereisessä pöydässä istui joku tyyppi ja söi keskittyneesti alkusalaattiaan. Pyysin kohteliaasti, että hän vähän väistäisi, ja kun mies ei reagoinut mitenkään, pyysin anteeksi ja sujahdin ohi. Tästähän se veti herneen nenään. Kaveri nousi ylös ja rupesi huutamaan, että onko minulla joku ongelma.
Huomasin, että jonkinlaisen pilleripään kanssa tässä nyt oltiin tekemisissä, joten ärähdin, että rauhoitu nyt ja syö ruokasi (se toimii meidän kuopuksen kanssa aika hyvin).
Kaveri jatkoi hetken vielä ärhentelyään, mutta istui viimein.
Valitettavasti sitten minun piti päästä käymään vessassa. Oli kaksi vaihtoehtoa, joko mennä samaa kautta sen hörhön ohi tai sitten kiertää toista kautta, jolloin joutuisin hyppäämään yhden tämän kaverin pöydässä olevan tuolin yli. Valitsin jälkimmäisen. Kun palasin, tyypi oli taas seisaallaan ja uhkaili nyt vaimolle jotain. Lapset olivat tietysti mukana myös ja katselivat suu auki, minkälainen ihmisestä tulee, ellei lue läksyjään.
Jälleen tilanne rauhoittui. Pilleripään tyttöystäväkin oli tullut paikalla ja rauhoitteli kunnioitettavan uutterasti tätä potentiaalista aviomieskandidaattiaan ja mahdollisten tulevien lastensa pullantuoksuista isää.
Pizzat tulivat. Siinä me sitten söimme ateriamme ja koko ajan takapöydästä kuului jupinaa, jossa pilleripää kertoi, kuinka ärsyttävä minä olen, mihin tyttöystävä koetti sanoa, että ole nyt kunnolla, lapsiakin tuossa.
Oijjoi! Kylläpä oli mukavaa syödä, kun koko ajan piti sivusilmällä katsella ja olla varuillaan, että koska se hullu saa päähänsä hyökätä. Ihan koko pizzaa ei viitsinyt syödä, kun täydellä mahalla on niin paha tapella.
Luonnollisesti söimme nopeammin kuin pilleripää, joka ei ole tottunut tunkemaan suuhunsa kuin pyöreänmuotoisia tabletteja sekä nestemäistä ravintoa, mistä syystä haarukankäyttö oli vaikeaa ja hidasti hänen ateriointiaan. Näin ollen lopulta oltiin tilanteessa, että piti päästä pois sieltä pöydänloukosta ja jälleen hra hörhön ohi.
No, onnistui sekin, kun vähän siirrettiin pöytiä. Näin pääsimme onnellisesti ja elossa pois sunnuntaiperhepäivälliseltämme, mikä on asia, jota kehotan ao. ravintolan käyttävän jatkossa markkinoinnissaan: ”Meillä rettelöt useimmiten päätyvät onnellisesti!”

Sen pituinen se.
Paitsi että siihen ravintolaan ei toiste mennä, vaikkei se ravintolan vika ollutkaan.
 

Kommentit (3)

  1. Sohvi

    Voivoi,
    näitä tapauksia tulee aina joskus esiin. Itse taannoin asioin Helsingin keskustan pikkuputiikissa, sellaisessa akkain vaatehtimossa ja luulin olevani kovinkin kohtelias kun jäin pitelemään ovea auki juuri samaan aikaan putiikista pois astahtavalle vanhemmalle rouvashenkilöitymälle.

    Hän ei sanonut edes kiitosta ystävällismieliseksi tarkoittamastani eleestä, mutta mätkäisi kyllä käsiväskyllään minua päähän ja murahteli että ”minä tulen tästä nyt kyllä ensin” kunnes älysin astua kunnolla oven taakse suojaan välttyäkseni varsinaiselta päällekäynniltä. Äimänkäkenä jäin vain katsomaan loittonevan pienikokoisen mummelin perään ja ihmettelemään oi näitä aikoja ja tapoja. Olisiko rouva istahtanut turhan kauan Ekbergillä päiväkahvisherryillään vai mikä viirasi?

    Kieltämättä ei tullut tuossa putiikissa sittemmin juuri asioitua, vaikka eihän se putiikin vika ollutkaan. Aina siitä ohi kävellessäni tämä tapaus vain muistuu mieleen.

  2. Muori

    Ainahan sitä sattuu ja tapahtuu yhtä ja toista. Itse olen miettinyt monet kerrat palveluammatissa olevia ihmisiä ja heidän kuminauhamaista pinnaansa. Kyllä tältä Muori-merkkiseltä kamelilta vaan katkeaisi tilanteessa jos toisessakin jossakin vaiheessa selkä – mutta joku tarjoilija/kassahenkilö vaan jaksaa hymyillä vaikka torvi tiskin toisella puolella länkyttäisi vaikka sun mitä ja purkaisi heihin kaikki traumansa aina imeväisikäisestä tähän päivään. Pipoani heille nostan!

  3. Roope Lipasti

    Joo, tuollakin tarjoilija vain jaksoi hymyillä, vaikka kaveri pudotti pöydän alle enemmän haarukoita kuin kaikki lapsemme koko vauva-aikana yhteensä!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *