Blogit
Teini talossa

Seinä

Olipa päivä. Piti muurata väliseinä talonlaajennukseen, ja pikkuveljelle sattui sopimaan juuri eilinen. Satoi tietenkin koko päivän. Seinän ylle saimme viritettyä pressun niin että itse muuraaminen onnistui, mutta meillä huoltojoukoilla oli hankalampaa (minulla siis). Minä työskentelin siinä sen pressun räystään kohdalla eli kaikki vesi minkä parinkymmenen neliön pressu keräsi, valui suoraan niskaani.
Tätä jatkui kymmenen tuntia.
Mutta: saimme seinän valmiiksi, jos kohta se ei varmaan näillä keleillä kuivu ennen joulua. Kelpo saavutus kuitenkin, semminkin kun ei se pikkuveli mikään muurari ole, vaikka joskus on sitä vähän kokeillut. Minä sen sijaan olin ehta apumies: märkä, mutainen, viluinen ja väsynyt.

Ja kun koko päivän kantoi laastia ja tiiliä, tiesi jotain tehneensä. Yöllä heräsin moneen otteeseen, kun jokaista paikkaa särki. Ei tule vanhuus yksin, ei tule: tulee säryn kanssa.
 

Kommentit (2)

  1. Muori

    Tuttua touhua… Apumiehenä -tai siis omassa tapauksessani apunaisena -olossa kyrsii kastumisen ja kipeytymisen ohella eniten se, että kaikki kyllä ihastelevat muuraria ja muurarin kätten työtä. Mutta huomaakos kukaan ettei se muurari mitään aikaan saisi ellei apulainen kantaisi ja ojentelisi mestarille tiiliä ja laastia ja antaisi hyviä neuvoja eli apulainen se vasta oikea projektin kivijalka on! Nimen voisi muuttaa päämieheksi tai päälysnaiseksi. En tiedä onko vik tiilityylissäni , mutta ranteet tapaavat kipeytyä tiilenkannossa ja ojentelussa muita lihaksia enemmän…

  2. Roope Lipasti

    Samaa mieltä! SIinä on vähän jotain samaa kun aikanaan bailattiin, kuinka sir Edmund Hillary valloitti Himalajan – kantajineen. Meinaan että ketkä niitä todellisisa sankareita mahtoivat olla?

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *