Teini talossa
Teini talossa

Rippijuhlissa

Pääsin ripiltä. Taas. Viidennen kerran kaikkiaan. Ekan kerran viisitoistavuotiaana ja nyt aikuisiällä vielä neljä kertaa. Mutta nyt loppui, tämä oli viimeinen ja hyvä niin, alan olla ylikonfirmoitu. Seuraavaksi sitten on uuden sukupolven vuoro.

Ja kyllä, olihan se taas ihan liikkis tilaisuus. Albat eli kaavut tekevät nuorista vielä nuoremman näköisiä, kun he eivät pääse vaatteillaan vääristämään kuvaa: on vain joukko nuoria vähän hämillisiä kasvoja. Ja isoset ovat sitten ihan oma lukunsa, vuosi siinä iässä tekee paljon, tytöt etenkin ovat jo ihan aikuisen oloisia.

Kirkossa nähtiin myös pieni nuorten tekemä näytelmä (=missä jumala asuu), joka oli juuri sopivalla tavalla hieman vaivaannuttava, mutta koska se vedettiin reippaasti ja mitään pelkäämättömästi läpi, lopputulos oli jees. Raamatun-tulkintaan liittyviä uusiakin asioita kuultiin kuten että Juudas kalvasi Jeesuksen. Kaikkiaan tilaisuus meni hienosti enkä itkenyt yhtään (mulla on yksi kaveri, nainen, joka kertoo aina itkevänsä konfirmaatioissa).

Suurin paniikki oli meillä aamulla siitä, että onko se nyt satavarma, että KAIKKI laittavat sen kirotun puvun jo kirkkoon, eikä vasta sitten juhliin. Oli se satavarma. Minäkin sonnustauduin pitkästä aikaa oikein pukuun ja kuten kuvasta näkyy, lopputulos oli erityisen komea ja ikimuistoinen.

*

Me pidimme myös yllä traditioita ja menimme kirkkoon sinänsä hyvissä ajoin mutta pihalla huomasimme, että ruusu oli unohtunut, joten eikun hakemaan, minkä seurauksena aika hilkulle meni. Tämä on tapahtunut kaikkien lasten kanssa paitsi ensimmäisen, jolle emme olleet edes ymmärtäneet hankkia ruusua. Tyttärelle muistimme sen viime hetkessä, mutta kukkakaupat olivat kiinni ja paikallisessa K-kaupassa oli jäljellä vain sellaisia ruusuhkoja, joista tytär ei ole päässyt yli vieläkään.

Jos meillä olisi viides lapsi, saattaa olla että hänen rippijuhlissaan tuokin asia olisi jo opittu.

Tai sitten ei.

Kommentit (2)

  1. Jaana

    Meilläkin on jo tovi odoteltu uutta polvea ja viimeisimmät rippijuhlat olivat kummipoikamme kemut. Ruusu muistettiin ja kukkakauppakin löytyi vaikka vieraalla paikkakunnalla. Mutta sitten meinasi iskeä paniikki: missä kirkko?!? Vaan eipä hätää mitään, samalla hetkellä ohitsemme fillaroi pappi pyhäpuvussaan, joten ei kun vaan lyöttäydyttiin papin peesiin ja niin ehdittiin ja osattiin näpsästi oikeaan paikkaan, oikealla hetkellä.

  2. Maria

    Kiitos taas rakas ystävä näistä jutuista!! Luin useamman putkeen. Karkkipäivä!

    Täytyy olla varuillaan, ettei yksinänsä esim. terveyskeskuksen odotusaulassa lueskele näitä. Saa sairaanhoitajavastaanottajalta rauhoittavia eikä lääkärille edes pääse. Tyhjän nauraja.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *