Blogit
Teini talossa

Polkupyörien hengenelämästä

On kumma, miten jotkut ihmiset ovat tapahtuma-alttiimpia kuin toiset. Tai siis niin että toisille sattuu enemmän kuin toisille. He ikään kuin erittävät ympärilleen erilaista kaaosta joka näkyy muun muassa siinä, että asiat, joihin he koskevat hajoavat, menevät rikki sekä katoavat.

Mun kaveri oli semmoinen lapsuudessa ja sen isä sanoi, että Pekalla kestää vaan metrin mittainen ratapölkyn pätkä: jos se on pidempi, se vääntää sen mutkalle ja jos lyhempi, se hukkaa sen.

Meijän teini on vähän samanlainen.

Jotenkin tavarat vaan menee rikki sen lähistöllä. Tai katoaa. Tai varastetaan. Siksi en anna hänen esim. lähestyäkään tietokonettani tai polkupyörääni.

*

Etenkään polkupyörääni, sillä poika on kuluttanut niitä lyhyen elämänsä aikana saman verran kuin Pekingissä on fillareita. Aina tapahtuu jotain, penkkiin tulee outoja reikiä, lamput katoavat, jalka katkeaa (pyörän jalka siis), vaihteet hajoavat ja lopuksi koko pyörä hajoaa atomeiksi ja yleensä tähän prosessiin ei mene monta kuukautta.

Eikä tätä hajoamista varsinaisesti hidasta pojan ihmeellinen tarve riisua (pyörää siis). Jok’ikinen osa minkä irti saa on otettava pois. Lokasuojat, ketjusuoja, teipit, heijastimet. Näköjään polkupyörätehtailijat tunkevat laitteisiinsa aivan turhaa ryönää pilvin pimein, kun se, mitä haluttaisiin, olisi täydellisen minimalistinen menopeli.

Ja jos sitten joskus käy niin, että pyörä ei ehdi mennä rikki, se varastetaan. Kuukausi sitten kävi taas niin. (Sillä miksi laittaa pyörää lukkoon rehellisten ihmisten Liedossa, ja sitä paitsi lukko on ruma).

*

Tällä kertaa kävi kuitenkin tuuri. Ajelimme kotia kohti kun vaimo havaitsi ojassa pyörän. Ja siinä sekunnin sadasosassa hän myös tunnisti ajokin. Tunnistus oli helppoa, koska se oli niin riisuttu (eli poika oli kaukaa viisas kun teki siitä omannäköisensä).

Kävimme nostamassa sen talteen ja hetken katselin kuinka murheellisen näköinen se oli. Vaihdevaijeri roikkui irtonaisena, ketjut olivat irti, renkaat kuluneet, lokasuojia yms. ei ollut.

Kunnes käsitin, että pyörä oli tismalleen samassa kunnossa kuin silloin kun se varastettiin. Tai oikeastaan paremmassa: kumeissa oli ilmaa enemmän kuin normaalisti. Ehkä varas oli siis pitänyt siitä parempaa huolta kuin mihin pyörä oli tottunut.

Niin sitä vaan, että jos varas kerrot pankkitilinnumeros niin voin laittaa pikkaisen hoitorahaa tililles!

Kommentit (6)

  1. Marikki

    Tuo heijastittomuus on ongelma! Tein teineille kertomatta sen, että liimasin marketista ostamaani kapeaa heijastinnauhaa teinien pyörien etutankoon pari kiepautusta ja satulan alle putkeen pari kiepautusta. Toiveena, että ne edes hetken pysyisi ja auton valot edes niihin osuisi. Ne ihme kyllä sään suhteen pysyivät koko talven eikä teini hoksannut niitä irrottaa.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *