Blogit
Teini talossa

Pientä positiivisuutta

Ylen nettisivuilla oli juttu terveydestä ja siitä, kuinka ihmiset oman kuntonsa kokevat. Työikäisistä (joka määritellään muuten 15 – 64-vuotiaiksi mikä on erikoista, koska 15-vuotiaita ei todellakaan päästetä töihin, kysykään vaikka tyttäreltäni, ja 64-vuotiaat taas ovat olleet jo pitkään eläkkeellä) melko hyväksi tai hyväksi terveytensä arvioi noin 68 prosenttia.

Kolmasosa ihmisistä siis elää enemmän tai vähemmän sairaana tai siltä heistä ainakin tuntuu.

Terveys on jännä juttu. Itse esimerkiksi olen aina ajatellut olevani harvinaisen terve. Jos rouva Gallup kysyisi asiaa, niin vastaisin, etten ole sairastanut vuosiin, eikä minussa ole kerta kaikkiaan mitään vikaa, ellei luonnetta lasketa.

Kuitenkin havahduin taas tällä viikolla, kun vedin sen seitsemää nappia napaan, että on tässä omat murheensa itsellänikin. Närästys vaivaa ja sitä varten pitää käyttää oikein reseptilääkkeitä. Sitten on tuo selkä, joka pitäisi leikata, mutta kun ei ilkiä. Lääkäri ehdotti nikaman vaihtamista, mutta en oikein innostunut asiasta – pelkäsin, että sillä vain sattui olemaan yksi ylimääräinen titaaninikama, eikä se nuukana miehenä halunnut jättää sitä käyttämättä.

Ei kiitos minun selkääni, ellei ole ihan pakko.

Nyt tällä viikolla on taas tuntunut, että kohdakkoin sellainen pakko saattaa tulla. Selkä meni tenniskentällä tiistaina ja siitä lähtien on ollut liikkuminen kovin tuskallista. Siksi se kipulääkearsenaali.

Ja sitten on tietenkin ne normaalit flunssat joista nyt jokainen kärsii silloin tällöin. Köh köh.

Kaikesta huolimatta koen olevani täydellisen terve, mitä toki olenkin, jos mittatikuksi otetaan joku sellainen, jolla on ihan oikeita ongelmia terveytensä kanssa.

Mutta, joka tapauksessa, pöytä on täynnä nappeja. Ajattelen, että niin kauan kuin ollaan täällä kolotus- ja flunssaosastossa, niin terveys onkin aika paljon fiilis- ja asennekysymys. Kuinka paljon painoa antaa sille, että sattuu vähän nenä valumaan? Kuinka paljon sille, että selkään tai olkapäähän tai päähään sattuu? Antaako pienen köhän häiritä iltaansa pahastikin? Jääkö makaamaan sohvalle, kun jalkaa särkee, vai lähteekö pienelle kävelylenkille, edes sen verran kun nyt voi?

Asenteeseensa voi vaikuttaa. Ainakin elämän pienten vastoinkäymisten edessä on varsin helppoa valita positiivinen tie, sellainen, ettei ihan jokaisesta kivenmurusta kengästä nosta itkua. Ja nyt tullaan siihen varsinaiseen pointtiin: ehkä sillä positiivisuuden harjoittelemisella on sellainen vaikutus, että jos sitten joskus tulee vähän suurempia murikoita kenkään niin osaa suhtautua niihinkin paremmin.

 

 

Kommentit (5)

  1. Muori

    Näinhän se menee. Ja toisaalta juuri joku kremppa tai sairaus voi olla pienen köhästelyn jälkeen portti uuteen asenteeseen ja terveempään elämään. Ainakin omalla kohdallani löysin liikunnan riemut vasta aikuisiällä ja ”pakon” edessä, mutta enpä vaan päivääkään pois vaihtaisi…

  2. Roope Lipasti

    Nyt olen kokenut ihmeparanemisen ja pääsen tänään pelaamaan viikon tauon jälkeen! Vapise, Djokovic!

  3. Muori

    …mutta varo joutumasta pelin jälkeen. Voipi vielä käydä kuin hiihtäjille Lahdessa mömmökuurisi jäljiltä…

  4. Fasetit järjestykseen

    Mene hyvä mies kiropraktikolle jo selkä jumittuu, äläkä anna leikellä hvyää selkää.

  5. Terve vaan

    Täällä toinen omasta mielestään ylenpalttisen terve ihminen, joka pohti samaa asiaa jokin aika sitten tavallisesta tarkastuksesta tultuaan. Huomasin vastanneeni kysymykseen ”Onko teillä joku lääkitys?” , että ei. Tarkemmin mietittyäni, minähän napsin sitä sun tätä: Hormoonit vaihdevuosi ongelmiin, glugosamiinit nivelten kulumiin, siffrol levottomiin jalkoihin, msm ”kaikkiin vaivoihin”, d-vitamiini, mangnesiun liikuntasuoritusten jälkeen…. Kääk! Olenkohan sittenkin sairas!?! Tuntuipa hyvältä lukea tuo blogi… ;D

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *