Blogit
Teini talossa

Osa-aikalähde

Viimeinenkin lapsi menee aina aamulla yhdeksäksi kouluun, minkä jälkeen taloon laskeutuu ihana rauha. Valitettavasti Suomen koulujärjestelmä ei pidä ekaluokkalaisia kovin pitkään tunneilla, joten puolen päivän aikoihin ensimmäinen tulee jo takaisin.
Hyvästi rauha. Pulputus alkaa jo kauan ennen kuin hän edes avaa ulko-ovea. Jos ikkuna on auki, sen kuulee parinkymmenen metrin päästä, eikä hänellä suinkaan tarvitse olla ketään, kenen kanssa jutella. Tulee hyvin juttuun ihan itsekseenkin. Siitä se pölinä sitten jatkuu katkeamatta ainakin tunnin verran, jolloin hän vähän rauhoittuu (ei paljon).
Ei hänellä mitään varsinaista asiaa ole, tänään esimerkiksi luki ääneen Simpsonit-sarjakuvaa ja varmistaakseen, että varmaan joku kuunteli, huuteli aina välillä, että hei kuunnelkaa, nyt Bart sanoo näin…
Työtehoseuran mittausten mukaan kyseessä on kansantaloudellinen ongelma, mutta toisaalta kun toinen on niin aseistariisuvan iloinen, eikä tahdo kenellekään mitään pahaa, kunhan tahtoo pölistä, niin vaikea sitä on kieltääkään.
Täytyy vain ajatella, että pihallamme on sellainen lähde, joka ei pulputa vettä vaan puhetta ja sitäkin vain osa-aikaisesti, sillä toisinaan yöllä hän on hiljaa (ei aina).
 

Kommentit (5)

  1. Muori

    Tiedätkö mikä tuossa pulputuksessa on salakavalinta? Se tartuu myös aikuisiin ja jää tavaksi. Itse huomaan puhua pulisevani pitkät jutut koiralle päivittäin. Ja jos nyt edes omassa koirassa pidättäytyisin, mutta kun jutustelen kaikille mahdollisille karkulaisillekin. Viime syksynä ihmettelin, miksi paikalliset hirvimiehet katsovat minua vino hymy huulillaan aina hakiessaan karkukoiriaan meidän pihapiiristämme. Sitten isäntä valaisi, että nykykoirilla on semmoisia puhelinpantoja, joista omistaja kuulee missä koira liikkuu. Vissiin ne pannat ovat nyt jo sitten niin fiksuja, että siellä joku koiranomistaja sattui kuulemaan jotain: pusi pusi, voi miten söpö susi, mistäs tiesit tänne tulla höpötystäni.

  2. Hempukka

    Mutta tuohon pulinaan myös turtuu. Meidän nelivuotias pahnan pohjimmaisemme pulisee myös aina. Joskus laitan radion päälle hiljaiselle, jotta edes jotain poppia sen pulinan sekaan kuuluisi. Tänään nelivuotiaamme tuijotteli ikkunasta satavaa luontoa ja katseli siinä samalla koirankopissa sadetta pitävää koiraamme. Lapsi jutteli itsekseen : ”pitäis ostaa meidänkin koiralle sitä ekspottia, niin sillekin tulis kiva kesä” Havahduin siihen minäkin ja kysyin, jotta mistä sinä tuommoisia olet saanut päähäsi. Kuulema Radio Novan uutisissa kerrottiin. Minä osaan siis sulkea myös radion pois korvistani, koska en ole kyseistä mainosta kuullutkaan, uutisista puhumattakaan. Tai sitten kaikki puhe on yhtä ja samaa pulinaa, muille paitsi nelivuotiaallemme.

  3. Tuittu

    Lohdutukseksi voin sanoa, että se menee ohi, tai ainakin vaiva laimenee – täysikäisenä viimeistään….

  4. nipsu

    on se kumma että ensimmäiset 3 vuotta opetetaan lasta puhumaan kaikin keinoin, ja sitten kun raukka oppii ruvetaan hyssyttelemaan hiljaiseksi. itse koen joka päivä huonoa omaatuntoa kun sanon 8 v:lle että, ollaan vähän aikaa ihan hiljaa. Se vähän aikaa muuten tarkoittaa noin 3.2 sekuntia. no olisi tietenkin pitänyt miettia lapsen nimea vähän tarkemmin. Meilla kun on kesto sopimus Elisa puhepaketista 🙂

  5. Roope Lipasti

    Ja onhan se puhuminen kuitenkin kivempaa kuin tuppisuuna oleminen: neljäsluokkalainen on meillä sellainen, jolta saa hohtimilla kiskoa pienintäkään asiaa mikä hänen elämäänsä liittyy.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *