Blogit
Teini talossa

On ilmoja pidellyt

Kävin viikonloppuna Jyväskylässä ja koska lähtiessäni oli Turussa melkein kesä, laitoin sen mukaiset vaatteet päälleni. Jalkaan vielä pikkukengät. Tampereen jälkeen junan ikkunasta alkoi näkyä se, miksi aikanaan olisi kannattanut olla hereillä maantiedon tunnilla: Suomi on aika iso maa ja kun menee pohjoiseen, siellä on, hmmm…, pohjoista?
Toisin sanoen yhtäkkiä olikin taas lunta kaikki paikat pullollaan. Jyväskylässä oli jopa pilkkijöitä.
Kaikista säätieteellisistä vastoinkäymisistä huolimatta selviydyin lähes kuivin jaloin ja palasin takaisin varsinaiseen Suomeen. Mutta voi! Täälläkin oli ensilumi satanut. Tänä vuonna poikkeuksellisen aikaisin.
Nyt kun katsoo ulos, siellä on kyllä aika kaunista, mutta kun ei millään viitsisi enää lähteä hiihtelemään, kun ehti jo laittaa ne sortsitkin jalkaan.

Voi takatalvi, minkä teit!

PS. Lasten jakeluun ei mennyt ollenkaan se, että jos pihalla on lunta, niin se tarkoittaa samaa kuin että pihalla on lunta ja silloin ei voi mennä kahlaamaan sinne kevätkengissä. Heille vuodenaika on kalenterisidonnainen: huhtikuu on kevään!
 

Kommentit (2)

  1. Muori

    Iii-ii-ha-ha-haa-naa! Täällä meillä Savossa on lumikenkäkelit parhaimmillaan ja pilkkimiehen rusketus (otsa ja leuka albiinot, naama ruskea kuin kahvipapu) sen kuin syvenee naamalla päivä päivältä. Kuka höperö kesää kaipaisi. Itselleni tuppaa yleensä käymään sama vaateilmiö käänteisesti matkatessa etelän suuntaan eli kun täältä lähtee ihan asiallisesti sään mukaisiin talvitamineisiin vaatetettuna, niin eikös vain joku kahjo lietolainen jo tule jossain Helsingin rautatieasemalla kesävermeissään vastaan.

  2. Roope Lipasti

    Mitä nuo kaksi kummallista kommenttia mahtavat olla? Ettei olisi tänne eksynyt joku nykynuori, joka ei ole kuunnellut oikeakielisyystunnilla!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *