Blogit
Teini talossa

Olipa kerran draamaa

Näinkin on joskus käynyt: Oli kinaa nuorison kanssa yökyläilystä, minkä seurauksena se ilmoitti, ettei tule kotiin eikä sitten tullutkaan. Tiesimme kyllä, ettei mitään hätää ole, mutta emme että missä hän oli.

Sormia syyhysi laittaa Faceen ilmoitus: ”Kadonnut: teini eilen koulun jälkeen, ei oo näkynyt kotona sen jälkeen, ei koko yönä. Löytäjä saa pitää. ”

No, en laittanut ja kyllä se sitten sieltä aikanaan tuli takaisin. Sitä ennen ehdittiin kokeilla kiristystä molemmin puolin. Minä ehdotin whatsapissa, että tuu nyt kotiin tai katkasen sun netin ja loppuu yökyläilytkin jatkossa.

Se vastas, että jos haluut nähdä mut vielä, et katkase nettiä.

Pattitilanne.

*

Kun kadonnut routaporsas sitten palasi kotiin oli pienen kehityskeskustelun aika. Vaan miten tuollaisesta sitten pitäisi keskustella? Pitääkö hyökätä ja alkaa kehittää erilaisia sanktiota? Että koska teit noin, et saa mennä ensi viikonloppuna minnekään ja kännykänkin takavarikoin?

Se kuulosti ainakin alkuun hyvältä, koska meitä vanhempiahan oli loukattu: lapsi ei ollut totellut, ja vaimo vietti vielä unettoman yön murehtiessaan (mulla on tossa suhteessa paremmat unenlahjat).

Niin että kyllä sellaisesta pitää rankaista!

Toisaalta…

Olisiko sittenkin viisaampaa asettaa kysymys ensin näin: Mikä on tämän kehityskeskustelun tavoite? Onko se vallankäyttö? Kaapinpaikan osoittaminen?

Vai onko se sittenkin se, että toinen käsittäisi mitä on tehnyt, eli aiheuttanut huolta ja murhetta ja ylittänyt pahan kerran omat valtuutensa. Ja että käsittäessään tämän pystyisi ehkä lupaamaan, ettei näin tapahdu jatkossa.

Valitsimme jälkimmäisen tavan.

*

Ei sekään helppoa ollut. Ongelma nuorten kanssa keskustellessa on kaikkina ihmiskunnan historian aikoina ollut se, että aikuisten puhe ei oikein mene korvista sisään, liian paksua ilmeisesti. Siksi on oleellista pysyä rauhallisena ja toistaa perussanomaa. Se on vähän sama kuin viestinnässä ylipäänsä: toistetaan samaa asiaa, kunnes ihmiset ymmärtävät ja ostavat tuotteen. 

Selitin siis yhä uudestaan, miksi olimme kiukkuisia ja mitä halusimme (että asia ei toistu)..”Se sääntö on siksi…” ”Siitä säännöstä ei lipsuta, koska…” ”Niin, se on ehkä tyhmä sääntö mutta se on ja sen kanssa pitää elää.”

Itse asiassa litteroin osan keskustelusta:

– Vittu te ootte vammasia. Ette käsitä mistään mitään kaikki muut perheet on järkeviä paitsi te.

– Niin mutta ymmärrätkö sinä, että me emme halua eilisen toistuvan, voitko luvata ettei se toistu?

– Teillä on vammasia sääntöjä!

– Niin, mutta ne nyt ovat tämän perheen säännöt. Kolmen vuoden päästä saat muuttaa halutessasi pois eikä tarvitse enää noudattaa niitä sääntöjä. Mutta nyt täytyy.

– Ne on vammaset säännöt.

– Aivan, tästähän taisikin jo olla puhetta, Mutta ne kuitenkin ovat ne säännöt.

– Teillä on…

– Vammasia sääntöjä, niin, totta.

jne.

*

Mutta sitten, lopulta, kuohut oli kuohuttu ja asia loppuun käsitelty, luvattu, ettei moinen toistu. Aitoa katumustakin oli ilmassa. Koston kierteeltäkin vältyttiin eikä kukaan menettänyt kasvojaan.

Ehkä se oli lopulta se oikea tapa toimia.

Kommentit (10)

  1. Prisca

    Siis en kestä! Miten sinä ana kirjoitat juuri meille ajankoihtaisista asioista? Ehkä siksi, että kaikki nämä jutut ovat joka viikkoista ja päiväistä teinin kanssa eläessä. Ihanaa, kun joku kirjoittaa näitä auki. Kiitos. Ei ole niin yksinäinen (tai miehen kanssa kaksinainen) olo.

  2. samanlaisessa veneessä

    Voi että kun osaisi olla yhtä tyhmä ja vammanen kuin te ja kykenisi tuollaisiin kehityskeskusteluihin. On nimittäin tullut tehtyä hyökkäys taktiikalla ja se ei ihan putkeen ole mennyt: kännykkä takavarikoitu – sitten ei saanut lasta edes kiristettyä tulemaan kotiin ja oli toisenkin yön luvattomasti kaverilla (tähän kohtaan sopisi emoji joka naamapunaisena repii hiuksia päästään). No onneksi on nyt tämä sinun kehityskeskutelupohja jatkossa käytettäväksi, kiitos! Ajattelin nimittäin surutta hyödyntää sitä.

  3. Vammanen

    Jo vain, samat on kuviot, – juuri selvitty viikon nettikiellosta, kun peliajat paukkuu. Ja seuraavaksi ovet. Eli ei mene meillä ihan putkeen, ja ollaan yhtä vammasia sekä vanhemmat että poika. Ihailen sivistynyttä käytöstänne, siis vanhempien.
    Mutta juttusi lähtee jakeluun sekä miehelle että pojalle.

  4. Nimetön

    Jo Pihalla -blogi oli huippu, mutta tämä Teini talossa on aivan yliveto!

  5. Susanna

    Meillä on juuri nyt tälläinen tilanne! Eli juuri odotellaan teiniä kotiin yökyläilystä. Illalla oltiin puhelimitse yhteydessä, mutta vahva epäilys on, ettei ollutkaan kaverin luona yötä (ja todellakin teki mieli laittaa kaikenlaisia viestejä ja etsintäpartio perään). Hyviä vinkkejä tulevaan keskusteluun, kun meidän routaporsas tulee kotiin. Saas nähdä kuinka keskustelu loppujen lopuksi etenee.. rakentavaan sävyyn vai tuleeko valtataistelu. Vammaisia sääntöjä meillä kuitenkin on, se on varmaa!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *