Blogit
Teini talossa

Naimalupajuhlat

Viikonloppuna oli sukulaispojan rippijuhlat, jo toiset moiset tänä vuonna – ja on rippijuhlissa toki aikaisemminkin aika monissa tullut käytyä.

Rippijuhlat ovat kivoja siinä mielessä, että niissä se nuori on ikään kuin ensimmäistä kertaa ”vanha”.  On puku päällä ja hän joutuu olemaan se juhlan keskipiste mutta eri tavalla kuin syntymäpäivillä. Hän on se joka kättelee tulijoita ja joutuu hiukan seurustelemaan setien ja tätien kanssa ja vaihtelemaan kuulumisia aikuiseen tyyliin (voi, niin, mahtavia ilmoja pidellyt!)

Ja nuoret myös selviytyvät tästä hyvin, ehkä hieman hämillisesti, mutta kuitenkin. Se on se kohta, jolloin murrosikä tuskin on vielä ihan kokonaan ohi, mutta aletaan olla voiton puolella ja nuorikin pystyy olemaan sen muutaman tunnin hyvin sisäsiisti ja miellyttävä. Toki sillä tuntipalkalla kannattaa ollakin.

*

Laskeskelin huvikseni miten meillä tuo menee, kun on iso suku ja lapsilla paljon serkkuja. Tulemme tässä vuosien varrella käymään 26 rippijuhlassa, á 50 euroa, eli 1300 euroa. Ylioppilasjuhlissa sitten sama juttu tietenkin. Se kuulostaa äkkiseltään kalliilta, mutta hätä ei ole tämännäköinen, sillä raha vain kierrätetään. Summa tulee tietenkin takaisin aina silloin kun on ne omat juhlat – joskin ne setelit menevät lapsille eikä ikinä itselle, mutta kuitenkin. Loppujen lopuksi jäädään perheittäin suurin piirtein tasoihin.

Sillä tavalla talous toimii tietenkin myös laajemmin. Minä annan sinulle rahaa, sinä annat sen jollekin kolmannelle, joka antaa sen neljälle joka antaa sen takaisin minulle. Siinä välissä seurustellaan,  syödään kakkua ja juodaan kahvia, mutta mitään erityisen tähdellistä ei tehdä. Kas siinäpä kapitalismin syvin olemus.

*

Yksi hauska puoli tuon setelileikin lisäksi tällaisissa juhlissa ovat tarjoilut. Kun vuorotellen käydään samojen ihmisten juhlissa vuodesta toiseen, on hauska kun aina etukäteen tietää, mitä tulee olemaan tarjolla. Tai jos joskus on jotain pientä variaatiota, niin se on jännitysmomentti.

Esimerkiksi meillä on aina karjalanpiirakoita ja karkkia (lapsiin tod uppoaa karjalanpiirakka jonka päällä on irtsareita).  Näin siksi, koska ne menevät joka kerta. Lisäksi sitten on joku salaatti, ehkä jotain pizzaa/lämpimiä voileipiä, suolaista piirakkaa. Ja sitten tyttären tekemä kakku tai kakkuja. 

Ja vastaavasti omien sisarusten luona on aina ne samat heidän bravuurinsa. Silläkin lailla traditiot syntyvät ja niitä pidetään yllä. Juhlat syntyvät paitsi juhlittavasta henkilöstä, myös tarjoiluista. Jouluna on sellaista, synttäreillä tuollaista ja rippijuhlissa sekä ylioppilasjuhlissa vähän fiinimpää mutta ei paljon. Yhden luona panostetaan maun lisäksi ruuan ulkonäköön, toisen luona on pitkänmatkalaisille tarjolla myös ihan ruokaa, kolmannen luona vasta aletaan puuhaamaan asioita kun vieraat saapuvat.

Mutta pikku hiljaa, vuosien varrella, kun on juhlittu sadat synttärit, monet joulut, rippiäiset ja muut, sitä alkaa olla niin rautainen juhlien järjestämisen ammattilainen, että 40 hengen kalaasit järjestyvät tuosta vain, vasemmalla kädellä ja muutamassa hetkessä. Sekin asia, jota ei olisi nuorena ymmärtänyt – että kaikkee kummallista sitä aikuiselämä sitten pitääkin sisällään, kunhan ensin vain pääsee ripiltä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *