Blogit
Teini talossa

Muistelua

Laitanpa tämän muiston tännekin, vaikka on vähän torta på torta ku oli pakko jakaa Faceenkin. Mutta minkäs teet. Kröhöm, siis.

Oltiin aikoinaan jossain häissä ja kaksi pikkuveljeäni, Valtteri ja Sakari, olivat lavalla esiintymässä. Molemmat ovat erinomaisen lahjakkaita muusikoita. Seisoskelin kuuntelemassa jossain porukassa, jota en tuntenut eikä nekään tienneet sukulaisuussuhteistani. Yksi rouva sitten kehui, että kylläpä on lahjakkaita poikia. Myönsin niin olevan, mutta en voinut hillitä itseäni, sillä en koskaan voi, joten jatkoin:

– Ja nuo ovat vasta ne pikkuveljet!

Sitten menin kotiin peiton alle häpeämään (tapauksesta on viisi vuotta). Peiton alla meditoiden saavutetun nöyryyden eleenä jaan Valtterin uuden biisin, joka on aika nätti laulu ja siinä on myös kauniit sanat:

”Tämä on ensimmäinen päivä aurinkoinen ja minä voin, rakastua sinuun uudelleen. /
Vaikka kukaan ei tiedä meistä, sydämen teille eksyneistä, kauempana tää tie vie onneen.”

Sanat ja musa siis V. Lipasti. Ja hän myös laulaa ja soittaa. Voi sitä poikaa. Menis töihi. Ei vaiskaan, sitten jäisi hyvät biisit tekemättä!

http://www.youtube.com/watch?v=YIE-E2-6iEk&feature=youtu.be

Kommentit (2)

  1. Jaana

    Kauniit ja puhuttelevat sanat. – Vaikka välillä ehkä joskus sataa päivän, sataa toisenkin – viikon tai kaksikin, niin ennenpitkää tulee kuitenkin vastaan se aurinkoinenkin päivä. Se, jolloin on helppo rakastua uudelleen… Sinulla on viisas pikkuveli, mutta hyvä se on muistaa itseäänkin pikkuisen kehaista. Kukapa sen kissan hännän pystyyn nostaisi ellei kissa itse…

  2. Roope

    Kiitos, niin on.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *