Blogit
Teini talossa

Mobiililoukussa

Yksi ison perheen huonoista puolista on, että viestintään menee Pohjois-Korean bruttokansantuoteen verran rahaa vuodessa.

Eikä siinä muuten mitään mutta kun sillä rahalla ei edes saa toimivia viestiyhteyksiä nuorisoon. Luulisi, että niillä summilla saisi esimerkiksi perille sen, koska kuuluu tulla syömään tai kotiin mutta turha toivo.

Itse kännykät ovat tietenkin oma lukunsa. Meillä niitä pitää olla kuusi. Vuodessa täytyy ostaa keskimäärin kaksi uutta. Lisäksi ovat puhelinlaskut sekä lasku kiinteästä nettiliittymästä.

*

Meillä liittymiä on monia, joten laskuja tulee koko ajan – ei siis sinänsä rahallisesti sen enempää kuin jos ne olisivat yhdessä ja samassa firmassa, mutta tällä tavoin postista tulee lasku pari kertaa viikossa, mikä on henkisesti kovin raskasta. Laskin, että olen sielultani tällä hetkellä noin 134-vuotias.

Tästä syystä päätin, että asiaan pitää saada muutos! Haluan olla nuori jälleen! Markkinoille oli tullut uusi operaattori, Moi-mobiili, joka lupasi, että kuudella eurolla kuussa saa neljä gigaa nettiä ja muutenkin elämä muuttuu auvoisammaksi, rypyt häviävät otsastani ja naiset lakoavat edestä.

Se kuulosti hyvältä.

*

Neljä gigaa on sitä paitsi tosi paljon, ajattelin. Muistin kuinka joskus ostin tietokoneen jossa oli muistia giga ja sitä tuntui olevan enemmän kuin ikinä voisi tarvita. Kun aikoinaan mentiin kuuhun, siihen riitti tietokone, jossa oli muistia saman verran kuin äidilläni, mikä ei ole kauhean paljon, voitte kysyä vaikka häneltä itseltään, hän myöntää sen auliisti.

Niinpä tein liittymäsopimukset ja ajattelin, että säästän miljoonia ja taas miljoonia ja voin nauraa räkäisesti matkalla pankkiin.

Mutta voi!

Kului kuukauden laskutuskaudesta viikko ja katsoin mikä oli tilanne. Kuopus oli käyttänyt 27 gigaa ja tytär 41. Ziisös! Luulen, että he syövät gigoja tai ehkä levittävät niitä tukkaansa, mitenkään muuten se ei ole selitettävissä. Kaksi isompaa poikaa sen sijaan olivat olleet kiltimpiä ja käyttäneet ”vain” seitsemän gigaa kumpikin.

Kun se lasku sitten tuli, se oli melkoisesti suurempi kuin normaalisti ja itse asiassa muistutti jonkin verran ruokalaskuamme mikä on myös surullista luettavaa. Vähän niin kuin  Victor Hugon "Kurjat"

*

Ei siinä sitten auttanut kuin tehdä se mitä aina eli laittaa hopeamitali kaulaan ja suunnata kohti uusia vastoinkäymisiä. Jos tuntuu, että tämä blogi on jotenkin vettynyt täältä pohjalta niin ei huolta, ne ovat vain kyyneliäni.

Kun joskus koitaa se päivä, että maksamme enää vain omista puhelimistamme, se päivä tulee olemaan kansallinen juhlapäivä ja ehdotan sitä saman tien liputuspäiväksi.

PS. Sinänsä täytyy sanoa, että Moi-Mobiilin asiakaspalvelu oli nopeaa ja erittäin ystävällistä. Pelkästään siitä ilosta kyllä voi jo vähän maksaakin. Mutta nuorisolle moista ei ehkä kannata hankkia, itselle kyllä.

Kommentit (3)

  1. Kukkis

    Eikös tommosiin saa sitten mitään rajotinta? Oppii nuoriso sitten säästeliääksi, eikä käytä gigojaan kerralla 😉

  2. Liputuspäivä

    Hah haa, kannattaa ajoissa ennakoida, eipäs ole ihan yksinkertaista. Aikamäärite joilloin voi nettiliittymän haltian vaihtaa, toki lasku lähtee käyttäjälle.

  3. Jantza

    Eli operaattorissa ei mitään vikaa. Käyttäjän olisi pitänyt hankkia omiin tarpeisiin sopiva liittymä, mikä tässä tapauksessa ei onnistunut. Puhelinlaskusta ja asiakaspalvelusta saa helposti katsottua/tarkistettua kuukausittaisen datan käytön. Ihan perusasioita.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *