Blogit
Teini talossa

Miau

No miltä nyt tuntuu? 6-1. Aika hurjaa kyytiä.
Ilmeisesti juhlinta oli kovaa kaupunkien keskustoissa, täällä pellolla yksi jänis hyppi ikkunan ohi, kun loppusummeri soi. Ei vaikuttanut erityisen kiinnostuneelta suomalaisen jääkiekon riemuhetkestä.
Ja minä itse?
Ainakin asetelma oli muuttunut sitten viime mestaruuden. Vuonna 1995 olin kavereiden kanssa baarissa katsomassa matsia ja tunnelma oli korkealla. Siinä oli paitsi baarin ja nuoruuden tunnelmaa, myös historiallisuutta, tietenkin, kun kerran oli eka kerta.
Tällä kertaa katsoin kotona, mutta ensimmäisen kerran olivat myös lapset katsomassa (vaimo sen sijaan ei ollut, petturi). Ekaluokkalainen hyytyi ekan erän jälkeen, kuudesluokkalainen niin ikään. Neljäsluokkalainen katsoi loppuun saakka ja kasiluokkalainen kävi aina välillä vähän vilkuilemassa, vaikkei tainnut sinänsä moisesta lajista perustaa.
Kun matsi sitten loppui, laitettiin telkku kiinni ja mentiin nukkumaan.
Vaimolle kerroin tuloksen ja hän sanoi että ohhoh ja käänsi kylkeä.
Sellaista se on keski-ikäisenä. Toisaalta kuudelta oltiin kyllä sitten taas ylhäällä, toisin kuin ne, jotka viettivät yönsä Turun Kauppatorilla huutamassa.
 

Kommentit (2)

  1. Muori

    Tästäpä sitä nyt taasen seuraaviksi kuudeksitoista vuodeksi revittelyn aihetta piisaa… Ei ole kyllä todellista, että vanha ja väsynyt ihminen, joka ei edes perusta Euroviisuista – valvoo yön töllön ääressä. Ja joka ei perusta jääkiekosta – viettää vielä seuraavankin yönsä töllön ääressä… Käskemättä ja vapaaehtoisesti. Onkohan sitä tämäkään ihminen ihan viisas…

  2. Roope Lipasti

    MInusta hauska yksityiskohta oli se, etä ensin puoli Suomea on juovuksissa sunnuntain ja maanantain kun juhlivat kultaa ja kun sitten heräilevät krapulassa, alkaa sen pohtiminen, että hui itku, ne jääkiekkoilijathan olivat humalassa, kamalaa, millaisen mallin lapset nyt niistä saavat, samanlaisen kuin vanhemmistaan!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *