Blogit
Teini talossa

Maidottomuudesta

Sunnuntaiaamuna nousin ylös, linnut lauloivat ja aurinko oli heräilemässä. Keitin kahvit ja ryhdyin töihin. Tietokone auki ja sitten se höyryävä kahvikuppi viereen. Täydellistä! Paitsi että ei ollutkaan kahvimaitoa. Illalla sitä oli ollut vielä yli kaksi litraa.

Nopean rikospaikkatutkimuksen perusteella päättelin syyllisiksi yläkerrassa asuvan nuorisoheimon jäsenet. (Pöydällä oli kasa likaisia lautasia ja mukeja ja röhnää, jota ei ollut siivottu pois; kaikkia jääkaappiin kuuluvia asioita ei ollut palautettu sinne ja ylipäänsä koko keittiön yleisilme oli sotkuinen.)

Heimon riitteihin nimittäin kuuluu lukittautua porukalla pieneen huoneeseen, olla siellä tuntikausia ja sitten yöllä ulostautua alas keittiöön syömään. Ruuaksi ei kelpaa mikään sellainen, joka on tehty tiettyyn aikaan, esimerkiksi ruoka-aikaan (yäk, paskaa), mutta sitten taas yöaikaan kelpaavat vähän homeisemmatkin leivät ja ylipäänsä mikä tahansa.

No tällä kertaa heimon jäseniä oli kaikkiaan kolme ja lopputulos sama kuin niin kovin usein: kaikki maidot oli juotu. Ei tullut mieleen, että joku muukin olisi saattanut kaivata sitä. Että edes hiukan olis voinut jättää muillekin.

Minun aamuni oli tietenkin pilalla ja keräsin raivoa ohimoilleni jo kello 7.03. Kahvi ilman maitoa näetsen on kuin kahvi ilman maitoa. Join sitten mustana,eli  niin kutsuttuna café juronina – juron on ranskaa ja tarkoittaa googlekääntäjän mukaan kirosanaa.

Kun nuorisoheimo sitten heräsi puolen päivän tienoilla, he könysivät alas ja ryhtyivät tekemään aamupalaa. Mutta voi! Ei ollutkaan maitoa! Seurasi reklamaatio:

– Äitiiiii! Mitvit! Miksei tääl oo maitoo! Me ei saada kaakaoo!

Niin.

*

No, ensi kerralla pitää ostaa muutama litra enemmän. Mutta episodi opetti myös jotain tärkeää (vaimo ymmärsi sen ja selitti minullekin, joka kävin edelleen kuumana siitä että kallisarvoinen kahvihetkeni oli pilattu).

Se opetti, että jos nuoriso kokoontuu meille lauantai-iltana juomaan maitoa, niin kyllä asiat voisivat olla pahemminkin.

Toisin sanoen: kun aina helposti ensimmäiseksi aina vetää herneen nenään kaikesta mahdollisesta, niin pitäisi osata nähdä asioissa hyviä puolia ja mukavia pilkahduksia. Maito ei käsittääkseni ole yhtä haitallista kuin nuuska.

Ja kun sitten näkee asioissa myönteisiä puolia, niin ehkä ei itsekään ole aina niin kiukkuinen kaikelle, mitä murrosikäisyys koko ajan heittää eteen.  

Ja jos ei ole koko ajan kiukkuinen, ehkä se myönteisyys pikku hiljaa laajenee ja tarttuu nuorisoonkin. Ehkä sillä keinoin saa rikottua sen negatiivisuuden kehän, että kun sinä et koskaan ja kun sinä aina…

Se voisi edesauttaa suhdetta siihen teiniin. Tai jos se on liikaa pyydetty, niin ehkä se laskisi edes omaa verenpainetta.

Kommentit (11)

  1. Roope

    Kaakao, jos tarkkoja ollaan.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *