Blogit
Teini talossa

Luovimassa vaikeuksien aalloilla

Kun on tämmöisessä nk. luovassa työssä, niin siinä on yksi huono puoli. Se, että täytyy koko ajan olla luova. Se on meinaan ihan perssiistä. Aina tarttis keksiä kaikkia uusia juttuja. Vaan mitäs sitten tehdään kun ei keksi?  Pää on ihan tyhjä eikä tuu ajatuksia tai jos tulee niin tulee yksi ja se alkaa kiertää kehää. "Huhuu" se vaan huutelee siellä tyhjässä päässä ja etsii kavereita tai ulospääsyä mutta kumpaakaan ei ole tarjolla.

Olen tässä nimittäin väsäillyt yhtä näytelmää – tai pohtinut miten se pitäisi toteuttaa – nyt pari viikkoa ja vaikeaa on. Palikat on olemassa, mutta ei tapaa koota niistä mitään järkevää. Ja sitten huomaan, että kun ajatukset pyörii sen yhden asian ympärillä niin on vaikea keskittyä mihinkään muuhunkaan. On kuin olisi veritulppa aivoissa, paitsi ettei se ole veritulppa vaan ajatustulppa. Ja kun toivon mukaan sitten joskus se näytelmäasia loksahtaa paikalleen, kaikki muukin pääsee virtaamaan.

Mutta on ihan mielipuolisen rasittavaa niin kauan kuin niin ei tapahdu.

Ja kuitenkin sitä tietää, että pitäisi vain antaa olla ja uskoa, että kyllä se ratkaisu sieltä aikanaan tulee, mutta kun juuri se on niin kovin vaikeaa. Kun sattuu olemaan sellainen luonne, ettei kestä keskeneräisiä juttuja. Se ei ole tässä ammatissa oikein viisasta.

Paras ratkaisu minunluonteiselle luovan työn tekijälle olisikin kirjojen yms. sijaan luoda esim. lunta, jolloin saa varmasti nopeasti paljon aikaiseksi, eikä itse luontiprosessikaan ole kauhean vaikea.

Ensi talvena satsaan näytelmien sijaan sellaiseen!
 

Kommentit (3)

  1. Jaana

    Hulluinta luovuutensa kanssa luovimisessa on se, että ainakin omalla kohdallani sitkaimmat luovuuden hedelmät tuppaavat kypsymään poimittaviksi aamuyöstä, jolloin ne on pakko nousta paniikissa purkittamaan tai aamulla niistä on jäljellä kalvas muisto vain… Lumen luonnista tiedä – siinä tulee niin hikikin. Mutta kaikkinainen luovuuden nimissä tapahtuva laiskottelu on totta maar aika vänkää. Samoin kuin ne makoisat kiksit jotka saa saatuaan luomisen tuskaan liittyneen dilemansa ratkaistua…

  2. Roope

    Se on kyllä kivaa sit jos/kun asia ratkeaa. Öiset ratkaisut taas usein… no miten sen nyt sanoisi… Harvemmin kestävät päivänvaloa?

  3. Kevätperhonen

    Juupa, juu. Kevät pistää hormonit pihallakin hyrräilemään: ”…ajatukset pyörii sen yhden asian ympärillä…” 🙂 Onhan se varmasti silloin vaikea keskittyä mihinkään muuhunkaan! 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *