Blogit
Teini talossa

Laulua ja yleissivistävää leikkiä

Eilen uutisissa kerrottiin, että koulusta halutaan tehdä yhä yleissivistävämpi ja sitten saman virkkeen sivulauseessa kerrottiin, että kouluihin halutaan lisätä valinnaisuutta.

Mahtaako se ihan niin mennä?

Yleissivistykseen kuuluu monenlainen kulttuurin tuntemus. Pitää tuntea historiaa, taiteita, uskontoa, populaarikulttuuria ja sen sellaista niin meillä kuin muualla. Siinä auttaa, että osaa hyvin englantia, muistakaan kielistä ei toki ole haittaa. Varsinaisena yleissivistyksen perustana on kuitenkin äidinkieli, jotta voi lukea vaikkapa kirjoja. Matematiikkaa pitää osata jonkin verran. Muita luonnontieteitä pitää tuntea siinä kuin kulttuuriakin.

En ihan ymmärrä, miten kurssien valinnaisuus edistää näiden alojen tuntemusta.

Esimerkiksi meidän yläkoululaisella on valinnaisia aika paljon. On kotitaloutta, rock-musiikin historiaa ja mainospiirtämistä (tai jotain vastaavaa). Siellä on varmasti yleissivistävää kamaa mukana, mutta en ole oikein varma, saadaanko valinnaisia lisäämällä nostettua nuorison yleissivistystä, he kun tuppaavat valitsemaan kernaammin laulua ja leikkiä, jos se vain on mahdollista.

Ja näyttäisi olevan.
 

Kommentit (5)

  1. Muori

    Totta töriset kuomaseni. Lukemisen lisäksi olisi kyllä aika kivaa, jos sitä äidinkieltä osattaisiin vielä kirjoittaakin auttavan ymmärrettävästi. Olen sivusta seurannut oman perheeni yliopistossa opiskelevan juniorin kautta tämän pähkäilyä ihan viisaiden ja oppineiden ihmisten laatimien kirjallisten aineistojen parissa. Huh heijjaa! Väitän, että ennen vanhoina, hyvinä ja ei niin valinnaisina kouluvuosinani tie olisi tyssännyt ennen yläluokille siirtymistä luokan tuplaamiseen ja äidinkielen oppimäärän kertaamiseen. Koulun ulkopuolelta: hienot arvostelut oli kirjasi taannoin saanut Savon lehdistössä. Pikku Prinssiin rinnastettiin. Onnitteluni siitä.

  2. Roope Lipasti

    …sain juuri sen itsekin käsiini – lämmitti mieltä valtaisasti!

  3. Adine

    Ainakin tovi sitten valinnaisuutta oli kouluissa enemmän kuin nyt. Sitten valinnaisuutta ulotettiin alakoulun puoleenkin, miten nyt kussakin koulussa se sitten toteutetaan. Suuressa viisaudessan siirsivät myös fysiikan ja kemian opiskelun aloittamisen viidennelle luokalle. Viidennellä tulee matematiikassa myös todennäköisyyslaskennan alkeita. Ollaan sitten iloisesti valinnaistuneita ja pähkäillään osin turhan abstraktien asioiden äärellä. (Humanisti pedagogi ei aina ymmärrä.)

    Omasta viimevuosituhantisesta kouluajastani muistan, miten katkeraa oli, kun piti yhdeksännelle luokalle valita joko musiikki tai kuvaamataito (sittemmin kuvataide; maantietokin muuttui maantieteeksi myöhemmin). Mutta siis miksi ihmisen piti valita kahden ihanan taiteenalan väliltä? Viisi vuotta nuoremmalle siskolle oli mahdollista valita molemmat, mikä teki hänestä ehdottomasti onnellisemman murrosikäisen, ainakin neljäksi tunniksi viikossa.

    Puolustan ehdottomasti ajatusta ”oma kieli, oma mieli”. Maailman …

  4. Adine

    Luulin jo kommentoineeni tähän, mutta viesti katosi jonnekin bittiavaruuteen. Mutta lyhyesti: jossain vaiheessa 1980-lukua valinnaisuutta oli vähän (kun maailma ja Adine olivat nuoria). Silloin aiheutti pulmia, valitako ysiluokalle kuvis vai musiikki. Viisi kouluvuotta myöhemmin oli jo aivan toinen ääni kellossa, muistelee katkera isosisko. Pikkusisko sai valita molemmat ja vielä muita kaupanpäällsiksi! Vuosituhannen loppuun mennessä valinnaiskirjo muuttui riikinkukoksi, jolta sittemmin on rajoitettu värikkyyttä. Ja nyt sitten pähkäillään dilemman kanssa kuin hölmöläiset peittoa jatkamassa. Jos tietyn verran on jaettavaa, niin kun jonnekin lisätään, on se toisaalta pois. Minä ammattini puolesta lisäisin äidinkieltä ja draamaa sekä muita taideaineita. Niin moni tuntuu olevan teoria-aineprässistä sekaisin. Mutta ehkä olen asiassa hivenen jäävi.

  5. Adine

    (Siis kommenttini nro #03. Pahoittelen lievää toistoa kommentissa #04.)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *