Blogit
Teini talossa

Lakkiaiset

Tapasin eilen aamulla Turun kaupunginteatterin johtajan ja jotain lahjakkuutta siinä vissiin siirtyi, sillä jo illalla huomasin olevani perunateatterissa.

Tänään on siis esikoisen lakkiaiset ja eilinen meni tarjoilujen valmistamisessa. Onneksi tytär oli mukana (palkattuna, huom, ei riistettynä) ja teki kaikki kakut. Mutta oli siinä silti melekonen homma.

Kaikkein jännittävintä oli tehdä puhetta uudelle ylioppilaalle. Se oli mukavaa, kun saa oikein kehua toista mutta se oli jostain kumman syystä myös hiukan liikuttavaa. Joutua nyt sillä lailla paperille listaamaan toisen (hyviä) luonteenpiirteitä! Mukavaa oli, että se oli helppoa.

Jälleen ymmärtää myös sen, kuinka lasten kautta ajan kulumisen näkee niin selvästi. Ei oo itte enää tuore ylioppilas, ei oo vaikka kuinka koettaisi itseään hämätä. Toisaalta sekin on mukavaa, että kun tämän uuden ylioppilaan syntymästä on 19 vuotta, niin kyllä niihin vuosiin on paljon mahtunut vaikka tuntuu että ovat menneet hujauksessa. Aika on kummallista, leveää ja kapeaa, hidasta ja nopeaa samaan aikaan.

*

Mutta mitähän tästä pitäisi ajatella?  Kokeilin kaapin pohjalta löytämääni juhla-asua, ja käytiin tämmöinen keskustelu:

– Aioksä laittaa ton?
– Joo.
– Voi kamalaa.

Nii et oliks se kehu? Naiset on niin monitulkintaisia.
 

Kommentit (2)

  1. Jaana

    Onnittelut tuoreelle ylioppilaalle! Itse pääsin eilen jakamaan kummilapseni lakkiaisriemun. Aamutuimaan 300 km päähän ajellessamme hoksasin yks’kaks yllättäin omista lakkiaisistani olevan tasan 30 vuotta aikaa. Näin ne vuodet vierii, lakki haalistuu ja hiukset harmaantuu…ja jo tänään eilisenkin hienot hetket kiinnittyvät mukavina muistoina muistojen helminauhaan.

  2. Roope

    Kiitos onnitteluista. Oli oikein kivat juhlat. Mullakin on jo 25 vuotta omista!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *