Teini talossa
Teini talossa

Kun silmäni mä auki saan

Anteeksi mutta olisiko teillä hetki aikaa, tahtoisin kertoa teille Aamuista? Eikö? Kerron silti:

Joka päivä yhden nuoren kännykkä on herättämässä ja se mökä kuuluu alakertaan saakka, mutta hän, joka nukkuu siinä kahdenkymmenen sentin päässä, ei reagoi mitenkään.

Samaan aikaan muutaman metrin päässä viereisessä huoneessa: toinen kännykkä soi toisen nuoren korvan vieressä eikä hänkään reagoi.

Ei siinä auta kun vaivautua yläkertaan, avata ovi ja huutaa että laitatko ton herätyksen pois ja samalla vaivalla kun siinä sitä laitat, niin nousetko vaikka ylös!

– Joojoo.

Sitten ei tapahdukaan mitään ja kun menee uudestaan herättelemään jonkin ajan kuluttua, niin joo joo on edelleen vastaus, mutta edelleenkään ei tapahdu mitään.  Kun sinne menee neljännen kerran, siinä vaiheessa kun myöhästyminen koulusta alkaa olla selviö, vastaukseksi tulee kiukkuinen:

– Miksi sä et herättänyt.

– Minä kävin täällä kolme kertaa herättämässä.

– Etkä käynyt!

*

Ei siinä oikeastaan muuta mutta olen kyllä tosi kateellinen tuollaisista unenlahjoista.

Itsellä se menee näin:

Iltaseitsemältä alkaa vilkuilla kelloa, että hiukan väsyttäisi mutta ihan vielä kehtaa mennä pehkuihin. Yhdeksältä kehtaa, joten tuumasta toimeen. Ihanaa! Peiton alle! Vällyjen väliin! Kirja esiin ja tovi lukemista. Viimeistään puoli yhdeltätoista mutta yleensä jo vähän aiemmin silmät lurpsuvat kiinni. Krooh pyyh.

Sitten puolen yön aikaan herää ensimmäisen kerran ja ymmärtää olevansa yllättävän pirteä. Pyörii siinä aikansa kunnes kuitenkin armollisesti saa unta. Yhdeltä joku kääntyy toisessa päässä taloa, joten luonnollisesti siihen herää kuten jok’ikiseen muuhunkin rasahdukseen, joita muuten vanhassa talossa riittää.

Tämä heräily sai alkunsa siitä kun oli pieniä lapsia ja vauvoja joiden hengitystä piti kuunnella (että ne muistavat tehdä sen, koska lapset ovat hajamielisiä) ja siksi oppi nukkumaan koiranunta.

Kahdelta kuuluu kuinka joku käy vessassa ja huomaa että itsenkin pitää käydä. Pieni jaloittelu virkistää mukavasti niin että puoli kolmelta saa taas unta.

Viideltä on hyvä hetki herätä, ajatella että kello on varmaan viisi ja tarkistaa asia. On se.

Kymmentä vaille kuusi on seuraava herätys, jolloin ideana on havahtua huomaamaan, että on kymmenen minuuttia siihen kun kello soi, joten voisi siis nukkua vielä kymmenen minuuttia tai sitten nousta samalla vaivalla kun nyt muutenkin on jo hereillä. Sitä sitten nousee ja kolisee alakertaan ja voi olla varma että vaikka räjäyttäisi pommin, kukaan lähimakuuhuoneiden ihmisistä ei korvaansa lotkauttaisi.

Aamut.  <3

Kommentit (3)

  1. Lumi

    Ihan kuin olisin itse kirjoittanut. Niin tuttua molemmat. Teinien herättämiset kuin oma nukkuminenkin.
    Olen tunnin yrittäny saada teiniä ylös ja vihdoinkin kun nousee niin ilmoittaa että hän on myöhässä. Argh… anna mun kaikki kestää.

  2. Teini ja keski-ikäiset vanhemmat

    Ihanaa ”lahkotovereita” on olemassa. Emme olekaan yksin 😂

  3. Teinien äiti

    Kuulostaa niin tutulta 😂

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *