Blogit
Teini talossa

Kummia toimeksiantoja

Tänään edessäni häämöttää elämäni ehkä omituisin toimeksianto. Osallistun synnytyksiä käsittelevään paneelikeskusteluun Porin Suomi Areenassa. Muut osallistujat ovat kätilöitä, lääkintöneuvoksia, professoreita ja muita oikeita ihmisiä. Minä olen se, jolla on hassu hattu.
Mutta minkäs teet, en hennonnut kertoa niille, että en ole varsinaisesti koskaan synnyttänyt, kun pyysivät mukaan.
Myöskään minulle ei ole juurikaan mielipiteitä synnytyksestä. Paitsi että jos puuhaan ryhtyy, jalkoja ei kandee pitää ristissä, koska se on siinä vaiheessa hiukan myöhäistä.
Kyllä tuosta kultajyvästä muutama satku kannattaakin maksaa!
Myös olen sitä mieltä, että synnyttämisestä tulisi tehdä mahdollisimman miellyttävä kokemus, mistä syystä ei kannata synnyttää aamuyöllä tai kesken suosikkiohjelman, ja kannattaa käyttää ilokaasua mahdollisimman paljon (isän). Tämän lisäksi isän tulee lohduttaa synnyttäjää muistuttamalla, että norsuilla on vielä vaikeampaa, koska ne joutuu synnyttämään kokonaisia norsuja, niin että älä marise kulta.
*
Ja kun tää spektaakkeli on saatu hoidetuksi, illalla on suora teeveelähetys maikkarilla klo 19.30 alkaen, jossa minä (tällä kertaa punainen klovninenä päässä), ministeri Krista Kiuru ja Linda Liukas keskustelemme tulevaisuuden peruskoulusta.
Aivan oikein. Siitäkin minulla on tosi paljon näkemyksiä, kuten, että ellei sitä korjata heti, se on entistä enemmän homeessa parin vuoden päästä ja että ponnistaa ei kannata ennen kuin kohdunsuu on kylliksi auki.
Eniten odotan Linda Liukkaan näkemistä, koska on kiva olla kerrankin porukassa se, jonka nimi ei ole kaikkein erikoisin.
 

Kommentit (3)

  1. Jaana

    Mutta näinhän se yleensäkin tuppaa käymään että eniten asiantuntemusta ja mielipiteitä on nimenomaan juuri heillä joilla ei ole mitään kokemusta asiasta. Oletan sinun sentään olleen muutaman kerran vetämässä ilokaasua ja juomassa varpaiskahvit rouva Lipastin hoitaessa ponnistelut ja muut pienet käytännön puuhat… Niin, ja hyvässä lykyssä apuakin auliisti tarjoatte… Meillä esikoisen laskettu aika tuli ja meni, ja minä vain palloilin kotosalla isoine mahoineni peukaloita pyöritellen. Vaan eipä hätiä mitään, kun hätä on käsillä on apukin lähellä ja avulias eläinlääkäri ehättäytyi jo ehdottamaan emännälle samaa norsun kokoisella ruutalla pistettävää piikkiä jolla lehmienkin poikiminen toisinaan käynnistettiin. Ei se se piikki auttanut, vaan sen pelko… Heti seuraavana yönä alkoi tapahtumaan luonnostaan…

  2. Roope

    Eläinlääkärin pelko on viisauden alku. Joo, kyllä oon ollut itse asiassa viisi kertaa synnytyksessä, mutta ekalla kerralla olin niin pieni etten muista siitä mitään. Keskustelu meni kyl ihan hyvin!

  3. Niina

    Keskusteluhan meni vallan mainiosti ja isien ääntäkin tarvitaan! Kiitokset vielä ”kaverikuvasta” 😉

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *