Teini talossa
Teini talossa

Koulurauhaa

Kulunut viikko on yksi vuoden kohokohtaviikkoja. Kun nimittäin täällä Turussa julistetaan aattona joulurauha, niin se rauha laskeutuu aina pienellä viipeellä, tarkemmin sanottuna vasta tammikuun toisen viikon maanantaina klo 09, kun koulu on jälleen alkanut.

Ainakin näin kotona työskentelevälle. Aah.

(Pikkulapsiperheissä se rauha laskeutuu vielä myöhemmin, noin kuuden vuoden päästä, sorry)

*

Vaikka eihän se kouluvuosi hyvin alkanut:

– Voisitsä antaa vähän rahaa ruokaa varten. Kun meillä on tänään koulussa kasvispihvejä.

– En.

Ja toinen iltapäivällä:

– Meillä oli kasvispihvejä ja perunamuusia. Perunamuusi oli ihan hyvää mutta kasvispihvejä en uskaltanut ottaa koska ne maistuu vaan suolalle.

Okei. Nyt on vikaa joko keittäjissä, syöjissä tai heidän vanhemmissaan.

Muuten uusi vuosi on alkanut hyvissä merkeissä. Jälkikasvu tulee poikkeuksellisen hyvin keskenään toimeen, auttaa toisiaan, pystyy sopimaan pleikkarin käytön vuorottelusta ja jopa siitä että kaikki ehtisivät käyttää kylpyhuonetta aamulla kun kukaan ei käy suihkussa ottamassa aamupäikkäreitä. No, tänään kävi mutta keskimäärin.

*

Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän oppii arvostamaan koulua. Siis muutenkin kuin lastensäilytysvarastona, jona se on ihan ehdoton. Merikontit eivät ole alkuunkaan yhtä hyviä ja kestäviä.

Koulussa ja koulunkäynnissä tiivistyy kaikki hyvä, mitä ihmiskunta on saanut aikaiseksi. Jos joku asia luo jatkuvuuden tunnetta elämään, jos joku asia luo turvaa, jos joku asia luo tulevaisuudenuskoa, jos joku asia rytmittää arkea vuosiksi eteenpäin, se on koulu. Mikään ei tee sitä yhtä hyvin. Niin kauan kun yhteiskunnassa kaikki lapset käyvät koulua, ihmiskunnalla on toivoa.

Koulun ihanuuteen liittyvät tietenkin ne lukuisat pienet voitot ja onnistumiset: Yhtenä päivänä lapsi oppii lukemaan ja toisena kirjoittamaan. Kyvykkäimmät lapsista tunnistavat jonain kauniina hetkenä talitintin ja koivun, se on ihmeellinen hetki, mutta tämä tapahtuu tietenkin vain harvoissa, onnekkaissa perheissä. Silti vähäisemmätkin saavutukset ovat tärkeitä, kuten että opitaan olemaan hiljaa edes joskus.

Muutama vuosi koulun aloittamisesta tapahtuu usein sellainenkin ihme, että lapsen suusta alkaa tulla järkeviä mielipiteitä ja tietoa ja osaamista, jota he eivät todellakaan ole oppineet äidiltään tai isältään. Eräänä päivänä kotona ei voi enää vanhempien kesken puhua vieraita kieliä, jos haluaa, ettei lapsi ymmärrä, koska lapsi puhuu niitä paremmin.

Koulussa lapsiin kaadetaan tulevaisuus ja sitä hämmennetään ja maustetaan (samalla suolalla kuin mistä kasvispihvit tehdään) ja yhdeksän vuoden jälkeen katsotaan mitä siellä on porissut ja ryhdytään pikku hiljaa aikuisiksi. Yleensä se tapahtuu kyseenalaistamalla kaikki mitä opettaja ja vanhemmat sanovat, koska ”Kato mul ei oo motii ja ei kinos ja pitäkään typerä koulunne, elämä on mua varten eikä kukaan tartte tietoo siit mikä on talitintti”.

Ja juuri niin sen pitää mennäkin. Mikä parasta, samaan aikaan siellä koulun alkupäässä, eskarissa tai ekalla on tälläkin viikolla joku pikkuinen tullut kotiin ja lukenut ääneen ensimmäisen kerran niin, että äitikin kuuli. Oi, se on kaunista!

*

Näitä ajatellen julistetaan täten juhlallisesti koulurauha kaikkiin kouluihin ja ennen kaikkea koteihin, jossa rauha jatkukoon toukokuun loppuun saakka. Amen.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *