Blogit
Teini talossa

Kesätennishurraa

Mul sattus käsi. Mul sattus kontti. Mul sattus nilkka. Mul sattus selkä ja mul sattus kurkku ja nenä vuati. Aurinko paistos silmiin ja samaa aikaa satos. Tuuli vastaa ja sivult ja takka. Oli ihan saatanan kylmä. Kentäl oli sellassii helveti suurii montui niinku siä olis räjäytelty tai istutettu peruna. Mää putosi niihi ja sikku mää pääsi ylös pallo oli jo menny.

Ja jos mää joskus yhren kerra olin paikal ku se pallo tuli, see pomppas jostain knöölist ihan väärää suuntaa niinku ei olis Newtonist kuullukka.

Ja vastustaja: see oli niin hilvetisti parempi. Eikä siinäkää mittä, mukku see pelas äitis mailal, joka oli 80-luvult (siis oikeesti pelas, tätä enempää ei voi ihmistä nöyryyttää).

Kyllä: tenniksen massakausi alkoi, hurraa. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka haluavat myönteisiä kokemuksia liikunnasta!

Kommentit (2)

  1. Jaana

    Jaa-aa-has, hmm, vau ja ohoh… jos tuo oli nyt se myönteinen kokemus, niin enpä tahdo tietää mittee kielteenen siellä teellä päen mualimoo merkkoo.

  2. Roope

    Meillä tennispelaajilla ”myönteisen” kokemuksen määritelmä on hiukan normaalista poikkeava…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *