Blogit
Teini talossa

Kärsi, kärsi…

Vuorokausirytmeistä, osa CMXXVII:

Yöllä heräsin siihen, kun vaimo tappeli puhelimessa  nuorison kanssa kotiin tulemisesta. Kello oli kaksi ja oli sovittu että tullaan ihmisten aikoihin (kello kaksi ei ole sitä). Viimein kello neljä heidän armonsa suvaitsivat saapua soopeliturkeissaan. Vaimo kävi siinä sitten aika kuumana, ihan syystä. (Mua ei päästetä kernaasti näihin riitoihin, koska käyn vielä kuumempana, mikä etenkin näin helleaikaan on ongelmallista. Ihan on talossa kyllin lämmintä muutenkin.)

Turhaa se tappelu tietenkin oli, mutta kiusa se on pienikin kiusa. Silti: aamuyö kello neljä. Voi Huokaus.

Ei jumankauta ollut meinaan imeväistenkään kanssa näin kelvottomia vuorokausirytmejä. Tai no, ehkä olikin. Onneksi aika kultaa muistot, koska on niin, että jokaisessa iässä on paitsi hyvät, myös ikävät puolensa. Vauvahelvetissä toivoo, että lapset kasvaisivat isoiksi, ja kun ne on isoja, haikailee menneitä vaaleanpunaisia vuosia (jotka oikeasti olivat ruskeita, pissankeltaisia sekä oksennuksen valkoisia).

*

Joka tapauksessa: Tällä hetkellä en odota mitään niin paljon kuin koulun alkamista. Sitä, kuinka se alkaa hähhähhää joka aamu kello kahdeksan ja kuinka vahingoniloinen olenkaan. Ja iloinen, sillä se rauhoittaa myös muun ihmiskunnan elämänrytmin. Ammattikoulun hyvä puoli on käsittääkseni myös se, että päivät ovat pitkiä ja siellä ihan oikeasti tehdään jotain, eli hyvällä tuurilla ollaan sitten illalla vähän väsyneitä myös.

Pari viikkoa vielä.

Sitä odotellessa olen ottanut raamatullisen asenteen ”Kärsi, kärsi, kirkkaamman kruunun saat”. Perhekruunustamme tulee tosi kirkas, sellainen joka säihkyy vastaantulijoiden silmiin ja sokaisee heidät. Vastaantulijat voivat vain miettiä, että aijjaa, noilla taitaa olla teini-ikäisiä kotona. Ja sitten ne kaivavat taskusta muutaman kolikon ja antavat ihan silkasta säälistä meille, että voimme ostaa jotain lohduttavaa kuten suklaata tai olutta.

Lopuksi myyn sen kruunun miljoonalla ja ostan rahoilla hyvin ansaitun ulkomaanmatkan kahdelle (jonne tosin emme voi mennä, koska taloa ei voi jättää tyhjilleen).

Suunnitelma on täydellinen. Olen hionut sitä koko kesän.

Kommentit (7)

  1. Mummo

    Ongelman ratkaisu piilee siinä ,ettei anna niiden nukkua puolille päivin. Ylös vaan aamulla viimeistään klo.7 oli sitten viikonloppu tai loma.

  2. Mummo2

    Helppohan se on neuvoa, jos ei ole itse herättelemässä teinejä klo 7.
    Ja nehän käy uudestaan nukkumaan kun lähdet töihin ja suljet oven perässäsi. Töitä niille pitäisi antaa niinkuin meidän nuoruudessa. Oli pakko tienata.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *