Blogit
Teini talossa

Kaikki kumit puhki

Siis voi hemmetti tätä. Elämää ylipäänsä ja polkupyöriä erityisesti. Lapset, selittäkää miten on mahdollista, että joka kevät, kesä ja syksy jokaisesta polkupyörästä on koko ajan kumi puhki?

Vaikka oli kyllä isinkin kumi… Ehkä tää on sukuvika.

No niin, syvään henkeä, rauhoitutaan. Ne on vaan pyöriä, ei oo ydinlaskeuma. Pyöriä vain. Ne nyt sattuu olemaan rikki koko ajan. Ei oo kenenkään syy.

*

Mut siis oikeesti: tänä aamuna kaksi pyörää oli kaputt. Tai oikeestaan kolme, joskaan se kolmas ei ollut kumin takia vaan muuten vaan.

Eikö lapset seuraa yhtään mitä niitten pyörille tapahtuu? Aina tulee ihan yllätyksenä, että oho, toi on taas tyhjä. Eikä siitä käy mielessä sit sanoo edes aikaisemmin vaan aina just ennen kuin pitäisi lähteä kouluun.

Ja ylipäänsä: eikö sitä nyt voisi itse koettaa hoitaa? Se on ihan saakelin ärsyttävää puuhaa niitten korjaaminen, joten miks just mun pitäis se tehdä? Ai niin, juuri siksi, että se on ihan sairaaaaaaan ärsyttävää puuhaa.

*

Mutta koska ennen kaikki oli toisin, paremmin, kauniimmin ja hallakin kovempaa, niin minäpä kerron, että itte oon kyllä korjannut pyöräni viidesluokkalaisesta lähtien. Nykyään näyttäisi olevan niin, että 21 ikävuoden jälkeen alkaa olla pientä yritystä.

Okei, ehkä siinä on mun vikaa myös: pitäisi pakottaa oppimaan. MUTTA KUN NE PITÄÄ AINA KORJATA JUST SILLON AAMULLA SEKUNTIA ENNEN KOULUA!

Siis juuri sinä hetkenä päivästä, jolloin aamukahvi höyryää pöydässä, ja sitä on juuri asettunut mukavasti aamutakissaan koneen ääreen ja koettaa tehdä työtä.

Ja sitten, juuri silloin, pitää mennä kattoo mikä siinä pyörässä mahtaa olla vikana kun ei oikein polkimet mee eteenpäin.

*

Kas näin:

– Haloo, voisko polkimissa vikana olla se, että sulla on näköjään vaihdevaijeri katkennut ja se on tuhannen sotkussa tuolla rattaan ja renkaan välissä.

– Ööö…

– Ai tää tapahtu kolme viikkoa sitten? No et viittiny korjata? Ai et ku oli toi kakkospyörä. Mut nyt siitäkin on sitte kumi puhki?

– Niin.

*

Ja sitten kysymys Taivaan Isälle: Hei miten se voi olla AINA takapyörä? Paitsi niinä kertoina kun se on molemmat pyörät. Takapyörä on pirusti hankalampi. Niitten vaihteiden kanssa tulee hulluksi. Ja ketjujen. Ja kaiken.

Enkä minä oo enää vuosikausiin edes lähtenyt paikkaamisen tielle, vaan ostan aina suosiolla uuden sisäkumin. Ne vaan ei nykyään kestä mitään. Olisi jännä nähdä 70-luvun sisäkumi ja verrata sitä näihin nykyisiin. Se olisi luultavasti kolme kertaa paksumpi.

Ja sit tää on myös jännä: että miten helkutissa ne satulat voi mennä rikki? Kummasti aina joku kolo niihin tulee. Happosateidenko syy on tää?

*

Nyt kun sain tämän asian oksennettua sydämeltäni, menen korjaamaan yhden seitsemästä pyörästämme. Se kiinalaisyritys, joka niitä huonoja sisäkumeja tekee, vois nyt lähettää mulle kiitokseksi vaikka keltaisia kukkasia.

Kommentit (2)

  1. -tee-

    Hiphei, täällä kärsin samasta ongelmasta vuosia. Tosin vain oman fillarini kanssa, pahinta oli tuo terävä hiekoitussepeli. Onneksi venytin senttiä vielä metrin ja ostin pistonkestävät päällikumit, johan alkoi pelittämään. Kertaakaan en sen jälkeen joutunut rengasremppaa tekemään. Tosin muuta remppaa kyllä, 12 vuoden ajon jälkeen ajattelin myydä pyörän myyntitekstillä ”upea ja hyvinpalvellut Nishiki, alkuperäistä vain runko..”.

  2. -tee-

    Hiphei, täällä kärsin samasta ongelmasta vuosia. Tosin vain oman fillarini kanssa, pahinta oli tuo terävä hiekoitussepeli. Onneksi venytin senttiä vielä metrin ja ostin pistonkestävät päällikumit, johan alkoi pelittämään. Kertaakaan en sen jälkeen joutunut rengasremppaa tekemään. Tosin muuta remppaa kyllä, 12 vuoden ajon jälkeen ajattelin myydä pyörän myyntitekstillä ”upea ja hyvinpalvellut Nishiki, alkuperäistä vain runko..”.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *