Blogit
Teini talossa

Isänpäivä

Tämä on nyt 15. sellainen isänpäivä, kun itse olen juhlinnan kohteena. Nykyään en enää viitsi edes teeskennellä nukkuvani pitkään, jotta minut voisi herättää – olemme sopineet, kuten muidenkin juhlien kohdalla (paitsi lasten synttäreiden), että syödään sitten yhdessä aamiainen ja annetaan lahjat siinä vaiheessa. Käy kätevämmin, kun ei tarvitse toisaalta itse vääntelehtiä tuntikausia sängyssä odottamassa, että saisi jo nousta, ja toisaalta ei tarvitse ajaa lapsia ylös sunnuntaiaamuna liian aikaisin.
Tämä seuraava tarina on nyt kuitenkin viime äitienpäivältä, mutta sen verran hellyttävä, että sopii jaettavaksi näin isänpäivänäkin.
Viidesluokkalaisemme on nimittäin vähän sellainen, että kun muut ovat tehneet kortteja tai hankkineet lahjan, hän yleensä ei ole. Sitten ihan viime sekunneilla hänelle tulee asiasta huono omatunto ja hän saattaa jotain asian eteen tehdä, mutta yleensä se on sitten hiukan myöhäistä.
Viime äitienpäivänä hän kuitenkin kysyi jo etukäteen, mitä äiti toivoo. Vaimo heitti siihen, että pieni äitienpäivälaulu olisi kiva – poika kun on ollut kovasti innokas soittelemaan viime aikoina, rumpuja, kitaraa ja nyt viimeksi bassoa. Poika sanoi että ok.
Juhlapäivänä mitään laulua ei kuitenkaan kuulunut. 
Kului muutama päivä. Vaimo imuroi lapsen huoneessa ja löysi sängyn alta  rutatun paperitollon. Hän avasi sen ja katsoi ettei heitä mitään tärkeää koulupaperia pois (niitä säilytetään useimmiten meillä sillä lailla).

Paperissa ei ollut koetta, sen sijaan siihen oli kirjoitettu se biisi, tai ensimmäinen säkeistö nyt kumminkin.
Sanotaan, että ajatus on tärkein, ja siinä kohtaa se toden totta piti paikkansa.

Saa nähdä mitä minä saan. Raportoin heti, kun nuo vätykset heräävät (saattaa mennä vielä tovi)!

Kommentit (2)

  1. Roope Lipasti

    No niin. Ei tullut biisiä, mutta sen sijaan tuli varsin taidokkaasti tehty puutyö ja kortti, johon oli panostettu. Ja kaikenlaista muutakin, kuten Coldplayn uusi levy. Että aika hyvä saalis kaikkiaan.

  2. Muori

    Onpa tosiaan ja ihan oikeana päivänäkin vielä saaliisi sait. Itse sain kerran äitienpäiväkortin pienellä viiveellä, kun esikoiseltamme oli jostain syystä jäänyt koulussa kortin teko ns. vaiheeseensa, eikä sitä hänen mielestään kaiketi voinut antaa äitienpäivänä. No, vähän asiaa ihmettelin, mutta en enempiä kommentoinut, vaikkakin vähän surin ettei kortteja enää sinä vuonna koulussa askarreltu. Mutta olin vaan liian hätäinen ja malttamaton. Päivänä jolloin koululla kesälomaa varten tyhjenneltiin pulpetteja, esikoinen tyrkkäsi yllättäen ja ilman sen kummempia juhlallisuuksia käteeni yhä kesken olevan äitienpäiväkortin, ja niinpä vain sain juhlia äitiyttäni toistamiseen samana keväänä. Vähänkös oli hieno hetki arjen keskellä…

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *