Teini talossa
Teini talossa

Ihmisenäkasvamisseikkailu

Yksi seinä on sentään jo kokonaan valmis!

Olin raaputtamassa talon seinästä vanhoja maaleja pois rakkaalla rakennuskohteellani. Se on kuulkaa kyllä todella hirveetä hommaa. Aurinko paistoi ensinnäkin sadalla, joten hikoilin kuin sika joka toki olinkin. Tilanne oli muutenkin ahdistava, sillä keikuin kuudessa metrissä ITSE tekemilläni telineillä, jotka eivät olleet EU-hyväksytyt. Eikä siinä vielä kaikki: sieltä telineiden kaukaisimmasta päästä kun aloin rapsutella, huomasin yhtäkkiä että mulla oli seuraa.

Seinän sisällä oli ilmeisen iso ampiaispesä eikä ne tykänneet yhtään mun renoveeraussuunnitelmista. Ehkä valitsemani harmaa väri ei ollut niitten mieleen, olisivat halunneet kukaties talosta keltamustaraidallisen.

Eka oli vaan yksi vartija mutta se hälytti nopeasti neljä muuta ja siinä vaiheessa katsoin parhaaksi aloittaa homman sittenkin telineiden toisesta päästä.

Kun jonkin tunnin päästä pääsin jälleen sinne pesän tuutille niin sama homma uudestaan. Ei ihan hirveen hyvin tullut skrapattua sitä kohtaa.

Niin että syyttäkööt itteensä jos siitä pesän kohtaa maali lähtee nopeammin hilseilemään ku muualta.

*

Mitenköhän siinä muuten olisi käynyt jos se pesällinen olisi hyökännyt kimppuun? On vaikea nähdä, että olisin kyennyt laskeutumaan tikkaita hallitusti alas sata ampparia korvassa ja neljäkymmentä persiissä. Eli kuolo olisi seurannut koska olisin hypännyt alas. Harmi sinänsä.

Se hyvä puoli olisi kuitenkin juuri tänä vuonna ollut, että Ruisrock-liput eivät olisi menneet hukkaan, koska kerrankin en hankkinut sellaisia ollenkaan. Kaukaa viisas oli hän.

Nuorisomme sen sijaan osallistuu ao. juhlaan sankoin joukoin, joten perheemme edustus juhlassa pysyy.

*

Hiukan oli draamaakin eilen asian tiimoilta kun tyttären pyörästä oli kumi mennyt puhki ja se piti saada kuntoon jotta sillä voisi polkea Ruissaloon. Minä en ollut saatavilla, joten siitä sukeutui ihmisenäkasvamisseikkailu.

Hänellä ei tietenkään ollut minkäänlaisia työkaluja, joten neuvoin, ao. raksakohteelta mistä hän löytää tarvittavat. Ensin piti kuitenkin hakea jostain uusi sisäkumi. No eihän sellaisia myydä missään huoltoasemilla, joten hankalaa oli. Lopulta hän löysi sellaisen, mutta pumppua ei tietenkään ollut. Niinpä hän joutui taluttamaan pyörän lähimmälle huoltikselle (huoltikset eivät muuten ole ikinä kovin lähellä kaupunkien keskustoja). Vaan ei auttanut: työkalut mukaan ja menoksi.

Paitsi että se yksi ruuvi olikin nk torx-päinen ruuvi eli ei sitä tavallisella ruuvarilla saanut auki. Huoltoasemalla oli töissä ystävällinen nuori tyttö joka antoi lainaksi kaikki paikalla olevat työkalut eli vasaran.

No eihän siitä mitään tullut: Parin tunnin ähellyksen jälkeen sovimme, että hän taluttaa pyörän takaisin pihalleen, minä käyn korjaamassa sen tänään aamulla ja hän polkaisee kuni Lance Armstrong kohti rokkenrollia.

*

Kyllä. Meitä isejäkin tarvitaan.

Kommentit (3)

  1. minä

    Onneksi eivät ampiaiset syösseet sinua tuhoon ja saamme lisää näitä arjen piristyksiä:)

  2. Susanna

    Mä kävin meidän varastossa (kaatopaikka se on) ja nostin yhtä lamppua…. Siellä oli just tuollainen ampparipesä….. Yllättävän ripeitä otuksia ovat

  3. Riikis

    Isäthän ovat maailmanpelastajia nro 1, äitien jälkeen 😀 joten älkäämme milloinkaan kyseenalaistako isien arvoa tässä maailmankaikkeudessa!

    Ja ampiaisista puheenollen, nuo v-mäisen hyödyttömät olennot, jotka eivät edes pölytä kukkia, saati sitten tuota hunajaa, (no okei, on niilläkin oma tehtävänsä, ne syöttävät vauvoilleen kaiken maailman tuhohyönteisiä), ovat ryökäleet rakennelleet meidän tontille tänä kesänä urakalla kerrostalojaan. Tähän mennessä olemme miehen kanssa hävittäneet jo kuusi pesää ja edelleen jossakin niitä piilee. Vähän väliä joku eksyy sisälle.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *