Blogit
Teini talossa

Hyvä päivä

Tänään oli sitten Hesarissa Rajanaapuri-kirjani arvostelu, ja kovin oli vieläpä kiittävä . Lisäksi siellä oli vielä juttu meikäläisestä ja kuviakin oikein vaikka hurumycket.
Tämän seurauksena töihin keskittymisestä ei ole tullut tänä aamuna mitään. Jotenkin on koko ajan sellainen olo, että kohta joku postimies tulee ulko-ovelle ja tuo säkin rahaa tai maailman valmiiksi paketoituna.
Se on tietenkin melko paljon odotettu, sunnuntaikin sentään, posti ei kulje.
Mutta sellainen ihminen on, tai minä nyt kumminkin: hyvässä ja pahassa kuvittelee, että maailma jotenkin pysähtyisi siihen kohtaan, jolloin itse on jollain lailla keskipisteessä – vaikka sitten vain sen oman elämänsä keskipisteessä.
Siis niin, että yhtä lailla sellaisina hetkinä, jolloin menee tosi huonosti, sitä kuvittelee, että tämä on nyt tässä, eikä koskaan enää mikään muutu hyväksi. Kunnes sitten tietenkin tulee uusi päivä ja uudet murheet. Vastaavasti näinä hetkinä, kun kokee onnistuneensa, sitä ajattelee, että näin tämä maailma nyt on tästä lähtien ja kohta se posteljooni saapuu.
Mutta ei se saavu ja hyvä niin. Maailma jatkaa kulkuaan hyvine ja huonoine hetkineen ja niistä kaikista selviää parhaiten katsomalla alati eteenpäin.

*
Tosin nyt ajattelin lämmitellä vielä hetken sen Hesarin metaforisessa hehkussa (tätä kyseistä numeroa en suinkaan aio käyttää sytykkeenä!).
Ehkäpä tämän päivän työt ehtii huomennakin!
 

Kommentit (8)

  1. Marja

    Onneksi olkoon! Kerrankin kriitikolta kehuja oikeaan osoitteeseen. Kirjasi,kolumnisi ja blogisi ovat kerrassaan hauskaa ja hyväntuulista luettavaa. Kiitos 🙂

  2. Muori

    Hyvistä hetkistä, kiitoksista ja kannustuksista kannattaa ehdottomasti ottaa aina kaikki irti ja kerätä ruusut talteen muistilokeroihin piikkisempien ja pilvisempien päivien varalle. Tai siihen hetkeen kun mieli väistämättä lakkaa leijumasta ja palaa rysähtäen tylsään arkeen. Tai ei niin tylsään: arkihan on loppujen lopuksi ihmisen parasta aikaa, jos vain löytää sopivat kengät joilla sitä tarpoo. Ei yritä sulloa jalkojaan liian pieniin ja puristaviin jalkineisiin eikä toisaalta tavoittele liian suuriakaan saappaita vaan antaa jalkojensa kaikessa rauhassa kasvaa ja liikavarpaidensa vapaasti rehottaa. Lopussahan saattaa seisoa vaikka kiitos, kuten sinun kohdallasi nyt – hyvin ansaitusti – kävi. Onnea siis myös täältä Savonmualta!

  3. Anne

    Viikkolainan sain kirjastosta, ei mennyt kuin päivä lukemiseen….HYVÄ

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *