Blogit
Teini talossa

Huono kesä

Tämä on ollut ikimuistoisen huono kesä. Kertaakaan ei ole ollut mieli mennä esim. uimaan, joskin kerran pari on ollut pakko ikään kuin velvollisuudentunnosta käydä lammessa ja meressä. Mutta kylmää ja inhaa oli molemmissa. Hauki ei sentään tullut puremaan varpaaseen, mutta vain siksi kun sekään ei tarjennut.

Pihalla on toki voinut olla, jos on varustautunut. Kuvaavaa oli, että viikonloppuna istuimme hetken keinussa, mulla oli kevytuntuvatakki päällä ja kun katsoin, että mikä vaatekappale se tuolla aidannokassa killuu, niin se oli kuopuksen pipo. Että This is Finland, tervetuloa vaan kaikki turistit ja muut.

*

Tämä on ollut paska kesä myös siksi, että mulla on ollut ihan liikaa töitä. Iso kirjaprojekti joka pitää saada elokuuksi valmiiksi, toinen vähän pienempi lastenkirja joka niin ikään pitää saada elokuussa valmiiksi. Ja siihen päälle normitöitä ja sitten vielä kokonainen talo, joka pitäisi korjata lattiasta kattoon ja takaisin. Se talo on tosin tavallaan ihan kivaakin vastapainoa, mutta kun se on niin kauhean suuri projekti, niin vähän ahdistavaksi sekin on muodostunut. Lopputuloksena sitä on vaan koko ajan väsynyt ja vituttaa.

Ja sitten vielä tuo, että kun kelitkin ovat mitä ovat, ei ole edes illuusiota siitä, että olisi kesä (vai oisko niin, että tällä viikolla vihdoin lämpökin saapuisi, oisko, pliide?)

Eikä siinä mitään, omia valintojahan nämä työt ja muut ovat ja on ylipäänsä tietenkin hyvä, että työtä on. Niin että ihan turha marista.

*

No, marisin jo. Mutta ajattelin myös sellaista, että kun katselee omaa jälkikasvua ja ylipäänsä nuorisoikäisiä ihmisiä, niin heillä on kyllä tämä yksi elämästä nauttimisen taito vielä aika hyvin hallussa. Melkoisesti paremmin kuin meillä keski-ikäisillä (=mulla).

Osa nuorista meilläkin käy toki töissä mutta muuten kyllä nukutaan juuri niin paljon, että ollaan koko ajan riskirajoilla sen kanssa tuleeko joku julistamaan kuolleeksi. Ja sitten niinä vähäisinä hetkinä kun ollaan hereillä, lähinnä syödään ja katotaan telkkua, kunnes jossain vaiheessa mennään hengailemaan kavereiden kanssa ja tekemään jotain poikkeuksellisen hyödytöntä ja epätuottavaa.

Noinniinku vähän kärjistäen.

*

Mutta kaikesta huolimatta se on asia, josta pitäisi ehkä vähän koettaa ottaa mallia. Relata hiukan. Nukkua joskus edes kahdeksaan. Mennä nurtsille päikkäreille (jos tarkenisi). Lähteä kaupungille päämäärättömästi haahuilemaan ja löytää itsensä jokilaivalta.

Pitäisi löytää itsestään se teini-ikäinen, jonka jo luuli kukistaneensa. Kuukausi on vielä aikaa. Sitten tulee syksy, vedenpaisumus, heinäsirkat, sote sekä paiserutto. (kiitos jeesus syksystä)

Aina niin aurinkoista Nietzscheä mukaillen: Also sprach Roopehustra. Ensi viikolla marisen helteistä.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *