Blogit
Teini talossa

Hetkessä retkellä

Olipa mukavaa, kun ymmärsi lähteä.

Tai aloitetaan alusta: kolmasluokkalainen valitti ettei hänellä ole mitään tekemistä eikä kukaan kaveri suostu tulemaan meille, eikä hän pääse kenenkään luo. Minulla oli hommia (Facebookissa oikeasti), joten en olisi millään jaksanut, mutta sitten kuitenkin ehdotin, että otetaan pyörät ja käydään mummin luona muutaman kilometrin päässä syömässä hänen jätskinsä (siellä on aina pakastin täynnä).

Näin tehtiin. Aurinko paistoi, tuuli kävi leppeästi selän takaa ja juteltiin kaikenlaista tyhjänpäivästä siinä mennessä. Juotiin kahvit (ja syötiin ne jätskit) ja palattiin kotiin ja juteltiin taas kaikenlaista tyhjänpäiväistä. Kotona käytiin vielä uimassa – tai en minä käynyt, tietenkään, veden lämpötila on kutakuinkin sama kuin absoluuttisessa nollapisteessä.

Mutta oli mukavaa, kuopus sai tekemistä, tuli pitkästä aikaa vietettyä hetki ihan kahdestaan, eikä se pyöräilykään ihan pöllömpää ole.

Sitä vaan, että liian usein jättää käyttämättä tämänkaltaiset mahdollisuudet. Pitäisi priorisoida – ainakin, jos lähinnä heiluu siellä työn ja Facebookin välimaastossa, eikä saa töiden näkökulmasta mitään tähdellistä aikaiseksi. Pyöräretki on silloin kelpo vaihtoehto!
 

Kommentit (2)

  1. Manta

    Näinpä. Ja jos jostain saa uutta ja tuoretta katsantoa omiinkin luutuneisiin käsityksiinsä ja ajatuksiinsa keski-ikäinen kääkkäkin, niin just erinäisiltä retkiltä – mennäänpä sitten mummolle jätskivarastoa tyhjentämään tai vaikka kalalle. Sitä paitsi mummolassa on plussapallona vielä se mummokin. Minun mielestäni meidän kulttuurimme köyhyys ilmenee just siinä että eri-ikäiset ihmiset lokeroidaan mieluusti omiin lokeroihinsa. Nuamatusten kohtoomiset antaisivat kaiken ikäisille paljon enemmän työkaluja mm. erilaisten stereotypioiden torjumiseen. Ei ole kauankaan kun itsekin sain tuntea ajatuksellisen Berliinin muurin murenemisen ihan henkilökohtaisesti, jutellessani erään vanhuksen kanssa eräästä asiasta – ja mummelin todetessa ihmetellen miten ”nuorikin osaa”. No, hyvä mieli jäi paitsi siitä osaamisesta, niin ennen muuta nuoreksi nimittämisestä – sitä ei ole sattunut enää aikoihin. On vissiin ollut tähän asti väärä vertailukohta – ysivitosesta viisikymppinen on vasta tytönhuitukka..

  2. Roope Lipasti

    Mutta niinhän se on. Viisikymppiset ovat vähän sellaisia… nuorisoa!

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *