Blogit
Teini talossa

Hermostoitumista

Minulla on ollut helkuusta saakka oikea käsi puutunut, joten vihdoin äidyin oikein lääkäriin. Se olikin jännää. Minulle tehtiin jonkinlainen hermoratatutkimus. Käytännössä se tarkoitti, että lääkäri antoi minulle sähköshokkeja ja vaati tunnustamaan TPS-sympatiani.

En tunnustanut, tietenkään, koska ei ollut tunnustettavaa.

Kun lopulta kaikki Mehiläisen sähköt oli käytetty, kauniit kulmakarvani kärventyneet, enkä edelleenkään puhunut, hän siirtyi tökkimään minua neuloilla. Töks: tunnustatkos että revit aikoinaan Sannaa letistä, mitä! Töks.
En tunnustanut sitäkään.

Onnistuin karkaamaan vastaanotolta kovin rei’itettynä ja kun kuljin edelleen kauhuissani Kauppatorin läpi, helppoheikki myi  minut lietolaisena af Aminoffin ajalta peräisin olevana neulatyynynä. Ostaja oli hieno turistirouva pääkaupungista (tosin tingittyään hyvän tovin koska tavara oli ”epäkuranttia”), ja täällä sitä nyt ollaan etu-Töölössä jugend-talon ikkunalaudalla takapuoli täynnä neuloja.
*
Sitä vaan, että ei olisi arvannut kun aamulla lähti lääkäriin että mihin tässä päättyy!

Ja ne hermoradat? Ei niissä mitään vikaa ollut, hienot olivat, oikein klassisen kauniit, silkkiset lähes. Ehkä laitan ne johonkin kiertävään näyttelyyn.
 

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *