Blogit
Teini talossa

Heräämisen mahdottomuudesta

Maailmassa on virallisesti 40 eri aikavyöhykettä, mutta jokainen jolla on, tai on ollut, 13-18-vuotiaita lapsia tietää, että oikeasti aikavyöhykkeitä on 41.

Se ylimääräinen on teinien aikavyöhyke ja se on jäljessä normaalien ihmisten aikavyöhykkeistä viidestä kahdeksaan tuntia.

Käytännössä se näkyy niin, että kun normaalit ihmiset menevät nukkumaan, teinien aikavyöhykkeellä eletään vasta iltapäivää. Kun heidän aikavyöhykkeellään on nukkumaanmenoaika, normaalien ihmisten aikavyöhykkeellä eletään aamuyötä.

Ja tästä seuraa, että kun normaalien ihmisten aikavyöhykkeellä on aamu ja pitää herätä, teinien maailmassa on sysiyö.

Siitä alkavat ongelmat, sillä teinienkin on herättävä normaali-ihmisten kanssa uuteen päivään, sillä koulu alkaa aamulla, ei iltapäivällä (normaaliaikaa).

*

Meillä päin koulu alkaa puoli yhdeksältä. Vuosia kävimme herättämässä lapsia seitsemältä. Mainittakoon, että ennen kuin he olivat koululaisia, se oli helppoa, koska silloin he olivat olleet seitsemältä jo pari tuntia hereillä ja itse asiassa hyppineet päällämme sen ajan.  Alakoulussakin kaikki vielä sujui miten kuten.

Mutta sitten yläkoulussa käykin näin:

Ensin mennään herättämään seitsemältä – ei reaktiota.

Sitten mennään klo 7.10 – ei reaktiota.

Sitten mennään klo 7.15 – ei reaktiota.

Sitten mennään klo 7.20 – joo joo mä kuulin! (minkä jälkeen ei reaktiota).

Sitten mennään klo 7.25 – joo joo, mä sanoin jo että joo joo!

Sitten mennään 7.50 ja ilmoitetaan että vartin päästä pitäis lähtee – seuraa kauhee huuto, et miks sä et herättänyt mua! Mun piti käydä suihkussa ja lähtee ajat sitten!  

Jep jep.

*

Asiantuntijoiden mukaan aikuismainen ratkaisu tilanteeseen olisi se, että pitäisi keskustella nuoren kanssa ja koettaa sopia jonkinlaisista iltarutiineista. Että ei kukuta ihan koko yötä ja laitetaan kännykkä kiinni kymmeneltä jotta saataisiin unta ja riittävästi lepoa niin, että ne raajat kasvaisivat vielä pidemmiksi. Sillä keinoin jaksaisi sitten noustakin paremmin aamulla.

Ookke. Siitä sitten vaan yrittämään! Onnea matkaan! Ei muuten tule onnistumaan.

Totta puhuen minusta tuntuu, että sellaisilla asiantuntijoilla, jotka ehdottavat tuollaisia ei ole omia lapsia eivätkä he välttämättä ole koskaan edes nähneet ihka elävää nuorta.

Tässä siis päivystävän lapsipsykologi R. Lipastin parempi neuvo tilanteeseen:

Koska asiaintilalle ei pysty tekemään mitään, siitä kannattaa nauttia!

*

Ensinnäkin arkiaamuisin kun käy herättämässä nuorisoa, saa joka kerta pikkuisen koston siitä kaikesta mitä ne kuitenkin ovat edellisenä päivänä tehneet: kiukutelleet, haistatelleet ja riidelleet. Tai elleivät ole, niin yöllä kumminkin ovat möykänneet niin, ettei vanhempi ole pystynyt rauhassa nukkumaan.

Vastaavasti viikonloppuna, kun nuoriso sitten nukkuu vähintään puoleen päivään, niin siitäkin kannattaa ottaa ilo irti. Aluksi olin harhaanjohdettu ja koetin saada lapsia ylös ihmisten aikoihin, mutta se oli ensinnäkin tuhoon tuomittu yritys ja toisekseen vei kohtuuttomasti omia resursseja. Kun sitten ymmärsin, kuinka mukavaa on herätä lauantaina seitsemän aikaan rauhaan ja hiljaisuuteen, syödä aamiainen, lukea lehti, tehdä töitä ja käsittää, että sitä rauhaa jatkuu kello kahteentoista, kenties yhteen saakka, niin sehän on mahtavaa!

Pikkulapsiperheessä sellaisesta ihanuudesta vain haaveillaan, jos uskalletaan edes haaveilla!

Kommentit (22)

  1. Nippe

    Kuule, siinäpä se vitsi onkin. Olisi pitänyt laittaa joku hymiö perään. 😉

  2. Riikis

    😀 ei luvannut pyytää nimmaria, kun sitä kysyin… oli sitten ilmeisesti omatunto alkanut kolkutella ;o)

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *