Teini talossa
Teini talossa

Ensimmäisen maailmansodan jääkaappi

 

Nyt jouluna kun oli koko perhe koolla, oli mielenkiintoista seurata sotatilaa, jonka voisi ristiä ”Battle of Fridgeksi”. Siinä oli jotain vähän samaa kuin Sommessa vuonna 1916. Sommessahan syötettiin sotilaita kohti vihollisen linjoja ja sitten vihollinen niisti heidät pois. Sen jälkeen oli vihollisen vuoro hyökätä. Ei ollut väliä kuinka paljon sitä biomassaa sinne tungettiin, kaikki hävitettiin.

Meidän jääkaapissa on vähän samantyyppinen tilanne.

Kuorma-autot tuovat ruokaa lähikaupasta ja kippaavat keittiön lattialle. Siitä se siirretään jääkaappiin sellaisella vähän lumilapiota suuremmalla ruokalapiolla muutaman kerran päivässä. Ja sitten? Sitten se häviää.

Ei tuossa sinänsä ole mitään uutta, sellaista se on ollut jo vuosikausia. Mutta mielenkiintoista on, miten lasten ikä vaikuttaa siihen, millä lailla ruokatilanne on katastrofaalinen.

*

Kun lapset ovat pieniä, niille tehdään ruokaa ja ne eivät syö sitä, minkä jälkeen ruoka heitetään roskiin. Hävikkiä on silti vain vähän koska lapsilla on niin pienen pieni suu.

Koululaisille tehdään ruokaa ja ne syövät vähän, minkä seurauksena jääkaapissa on aina tähteitä ja ne heitetään lopulta pois, koska eivät koululaiset vanhaa ruokaa syö. Hävikkiä tulee hieman aiempaa enemmän.

Kun lapset tulevat murrosikään, kaikki muuttuu jälleen. Nyt niille ei kannata tehdä mitään, koska ne eivät kuitenkaan syö, sillä ne syövät vain pakastepizzoja. Hävikkiä ei tule juuri lainkaan, mutta ainoa asia miten ruokavalio muistuttaa terveellistä ruokaympyrää on se pizzan muoto. Hävikin sijaan tulee morkkiksia, koska jälkikasvu syö pelkkää sontaa kolme vuotta.

Kun murrosikä alkaa olla ohi, ja ollaan aikuisen kokoisia ja ikäisiä, mutta kuitenkin kasvavia, niin silloin vihdoin päästään tähän meidän Somme-tilanteeseemme. Se on mielenkiintoisin kaikista.

*

Kaikkien perheen ihmisten elämänrytmi on täysin erilainen, mistä syystä kaikki syövät eri aikaan. Jokainen myös tekee itse itselleen oman henkilökohtaisen ateriansa, mistä syystä hella ja uuni ovat kovilla. Päivän aikana voidaan tehdä kahdeksankin erilaista lämmintä ateriaa.

Niistä kaikista jää aina tähteitä, jotka säilötään jääkaappiin. MUTTA. Nyt on tultu siihen vaiheeseen, että ne kaikki tähteet myös syödään! Lapset ovat sen verran isoja, että tarvitsevat ruokaa koko ajan minkä lisäksi he eivät enää ole niin kranttuja kuin vielä vähän nuorempana. Niinpä ruokamenot ovat kyllä tähtitieteelliset mutta MITÄÄN ei mene hukkaan. Viikon vanhat lihapullanjämät kelpaavat! Homekaan ei kauheasti haittaa, ja jos jauhelihakastike yrittää lähteä karkuun, se otetaan kiinni ja ahmaistaan.

Se jos mikä lämmittää kuulkaa isukin sydäntä!

*

On nimittäin ihanaa kun ei tarvitse heittää ruokaa pois. Kuinka turhauttavaa onkaan hakea kaupasta kallista mösettä vain jotta se heitettäisiin mäkeen. Ympäristökin kärsii sellaisesta.

Ja nyt, vihdoin, on saavutettu tila, että niin ei tehdä!

Aina niinä hetkinä kun käsitän tuon, muistelen edesmennyttä isoäitiäni. Hän oli onnellisimmallaan silloin kun jääkaappi oli täysin tyhjä, koska silloin mikään ei voinut pilaantua. Minä aina naureskelin hänen hulluuttaan, mutta nyt käsitän hänen olleen ainoastaan viisas. Ja enemmänkin: ymmärrän nyt, ettei mene kuin muutama vuosi, niin saavutan hänen hulluuslevelinsä ihan heittämällä.

Ties vaikka menisin ohikin.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Oksettava uusi vuosi

 Vuosi 2019 alkoi vatsataudilla, niin että uudenvuodenpäiväkin meni maatessa ja voivotellessa hirmuista kohtaloani. Samalla sain pienen oppitunnin siitä, miltä nuorisosta tuntuu. Ei, en tokikaan tarkoita, että heitä oksettaisi koko ajan, vaan tätä: Olin hereillä uudenvuodenyönä…

Joulupaniikki

Jouluaatto on käsillä, joten on viimeiset hetket panikoitua, ellei vielä ole sitä tehnyt. Toki uskon, että useimmat teistä jo ovat hoitaneet oman osuutensa niin kuin kunnon ihmisten kuuluu, mutta aina on niitä, jotka unohtavat koko…

Kun silmäni mä auki saan

Anteeksi mutta olisiko teillä hetki aikaa, tahtoisin kertoa teille Aamuista? Eikö? Kerron silti: Joka päivä yhden nuoren kännykkä on herättämässä ja se mökä kuuluu alakertaan saakka, mutta hän, joka nukkuu siinä kahdenkymmenen sentin päässä, ei…

Pyramidihuijaus

Lapsi A maksoi lapsi B:n matkan rokkikonserttiin, koska lapsi B:llä ei ollut pankissa rahaa. Lapsi B oli tämän jälkeen velkaa lapsi A:lle 150 euroa. Samaan aikaan lapsi A:n piti antaa 150 euroa lapsi C:lle, jotta…

Baijeria katsastamassa

Meillä on ollut tapana käydä aina näinä aikoina vuodesta lyhyellä kaupunkilomalla. Se alkoi lasten myötä – oli tärkeää päästä edes kerran vuodessa jonnekin kahdestaan. Ja siitä on pidetty kiinni, on se edelleen tärkeää vaikka lapset…

Kahden vuosikymmenen isyys

Olen ehtinyt harjoitella isänä olemista nyt reilut 22 vuotta. Kun ensimmäinen syntyi, istuttiin hänen kanssaan hetki sairaalan käytävällä kun lapsen äitiä harsittiin kokoon. Kateltiin siinä toisiamme enkä voi sanoa, että olisi tuntunut oikein miltään. Muistan,…

Peruskoulun päättökoe

Keittiön pöydällä oli ysiluokkalaisen YH-koe (yksinhuoltajakoe? yhteiskuntaopin koe?). Hyvin oli mennyt, kiitettävä numero. Ekana ylhäällä kysyttiin nimeä, jonka poika olikin siihen ansiokkaasti kirjoittanut. Ei siin muut, mut siitä sai yhden pisteen!!!!! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,…

Kehu ihminen päivässä

Sain maailman parhaan palautteen. Seinäjoella olivat neljäsluokkalaiset pitäneet mielenosoituksen lukemisen puolesta iskulauseella ”Lisää Viikinkisolmua” (eli siis mun viikinkikirjasarjaa, jota on vain kolme osaa). Ja kaiken kukkuraksi aloitteen tälle mellakalle olivat tehneet pojat. Ihan tosi hyvä…

Teini-ikäsimulaattori

  Kunnantalollamme oli pari opiskelijaa, joilla oli vanhuspuku jota halukkaat saivat koettaa. Vitsi oli siinä että puku painoi aika lailla ja muutenkin siinä simuloitiin vanhuutta. Oli kuulosuojaimet päässä ja maski naamalla niin ettei kuullut eikä…

Telepatiaa ja nostalgiaa

Olin Hyvinkäällä esiintymässä kirjastossa ja jutun jälkeen odottelin asemalla junaa. Oli jo pimeää ja siinä hengaili kolme nuorta aikansa, kunnes he lähtivät kukin omaan suuntaansa. Katselin kun yhden pojan hoikka selkä katosi katulamppujen sekaan ja…