Teini talossa
Teini talossa

Kahden vuosikymmenen isyys

Olen ehtinyt harjoitella isänä olemista nyt reilut 22 vuotta. Kun ensimmäinen syntyi, istuttiin hänen kanssaan hetki sairaalan käytävällä kun lapsen äitiä harsittiin kokoon. Kateltiin siinä toisiamme enkä voi sanoa, että olisi tuntunut oikein miltään. Muistan, että käteltiin – se oli mun vitsini.

Kun nuo kaksi sitten tulivat kotiin parin päivän päästä, pikku hiljaa alkoi selvitä mistä on kyse: siitä että ei saa enää ikinä nukkua. Esikoinen nukkui jo silloin huonosti, kuten tekee edelleen. Hän lienee maailmanhistorian ensimmäinen pikkuvauva joka ei nukkunut päikkäreitäkään ikinä.

Mutta siitä se kuitenkin pikku hiljaa lähti. Seuraava oli helpompi ja kolmas meni sitten jo rutiinilla. Neljännen vauvuuteen ei enää jaksanut kiinnittää erityistä huomiota.

Ja sitten, yhtäkkiä, ne ovat aikuisia ja osaavat käyttää kaukosäädintä paremmin. Se tosin ei ole ihme, sillä kaukosäädin on parissa vuosikymmenessä muuttunut pleikkariohjaimeksi, jota yksikään itseään kunnioittava keski-ikäinen ei suostu käyttämään. Sen logiikka ei noudattele hyväksi havaittuja aristoteelisia suuntaviivoja.

*

Minun isyyteeni kuuluu – tai pikemmin, jos minun isyyttäni johonkin tarvitaan, niin seuraaviin asioihin:

– Jos tarvitaan rahaa

– Jos pitää korjata pyörä

– Jos pitää korjata mikä tahansa muu asia (paitsi vaate, jolloin pitää kääntyä vaimon tai tyttären puoleen)

– Jos pitää tietää miten mennään Mikkeliin

– Jos pitää tehdä pizzaa

– Jos pitää koota jokin huonekalu

– Jos pitää kantaa jotain painavaa

– Jos pitää vaihtaa autonrenkaat

– Jos pitää tietää kuuluuko tähän pilkku (vastaus saattaa toki olla väärä)

– Jos on joku normaalia hankalampi tietokoneongelma

– Jos joku asia pitää viedä korjattavaksi

– Jos pitää lukea iltasatu (ei tarvitse enää)

– Jos on joku suuri asia tai päätös johon kaivataan epäpätevää näkemystä.

*

Ja ehkä pari muutakin asiaa, mutta suurin piirtein nuo. Mihin sen sitten riittää? Hmm. Ainakin asioiden korjaamiseen, kantamiseen ja sen sellaiseen. Kuten listasta puuttuvista asioista huomaa, monessa jutussa tarvitaan äitiä, mutta haluaisin painottaa, että asioita on myös hyvä korjata ja joskus tarvitaan lisäksi pizzaa.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Peruskoulun päättökoe

Keittiön pöydällä oli ysiluokkalaisen YH-koe (yksinhuoltajakoe? yhteiskuntaopin koe?). Hyvin oli mennyt, kiitettävä numero. Ekana ylhäällä kysyttiin nimeä, jonka poika olikin siihen ansiokkaasti kirjoittanut. Ei siin muut, mut siitä sai yhden pisteen!!!!! Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä,…

Kehu ihminen päivässä

Sain maailman parhaan palautteen. Seinäjoella olivat neljäsluokkalaiset pitäneet mielenosoituksen lukemisen puolesta iskulauseella ”Lisää Viikinkisolmua” (eli siis mun viikinkikirjasarjaa, jota on vain kolme osaa). Ja kaiken kukkuraksi aloitteen tälle mellakalle olivat tehneet pojat. Ihan tosi hyvä…

Teini-ikäsimulaattori

  Kunnantalollamme oli pari opiskelijaa, joilla oli vanhuspuku jota halukkaat saivat koettaa. Vitsi oli siinä että puku painoi aika lailla ja muutenkin siinä simuloitiin vanhuutta. Oli kuulosuojaimet päässä ja maski naamalla niin ettei kuullut eikä…

Telepatiaa ja nostalgiaa

Olin Hyvinkäällä esiintymässä kirjastossa ja jutun jälkeen odottelin asemalla junaa. Oli jo pimeää ja siinä hengaili kolme nuorta aikansa, kunnes he lähtivät kukin omaan suuntaansa. Katselin kun yhden pojan hoikka selkä katosi katulamppujen sekaan ja…

Ajokortti, wunderbaum ja usb

Sain vihdoin ajokortin! On tätä odotettu! Tai siis jos tarkkoja ollaan, edustajani sai. Minä toimin opettajana. Mutta eikö se niin mene, että jos oppilas ei osaa niin se on aika pitkälti opettajan syy ja vastaavasti…

Onneli ja Anneli

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet melkoista haipakkaa. Remonttikohteeni deadline lähestyi ja talo oli kovasti kesken. Painoin vähintään kaksitoistatuntisia päiviä nuo viikot – vaimo auttoi kyllä kiitettävästi – ja onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan talon suurin piirtein…

Kuvatuksia

Nuorison luokka oli luokkaretkellä. Oikein ulkomaille menivät eli Affenanmaalle. Vaimo oli mukana valvomassa ja hänellä oli hauskaa etukäteen kun hän ääneen keksi erilaisia keinoja, jolla voi tuhota lapsensa tulevaisuuden käyttäytymällä erityisen nolosti. – Älä tee…

Koulutiellä, Osa XXLVVII

Taas se alkaa. Meidän perheessä jo kuudettatoista kertaa ja tavallaan myös viimeistä. Tai siis peruskoulua viedään nyt viimeistä kertaa kun nuorimmainen aloittaa ysin – olettaen että hän ei jää luokalle (vanhempien usko lapseen on äärimmäisen…

Hellettä paossa

Isossa perheessä mittasuhteet aina välillä hämmentävät. Yhtenä päivänä  kuului vaimon parahdus: – Ei oo totta! Eikö meillä ole kuin viisi ylimääräistä patjaa! Niin. Vain viisi ylimääräistä patjaa!!!!!!! Sitä se on kun tullaan vaatimattomista oloista. On…

Ihmissyöjähirviöjääkaappi

Tässä vaiheessa kesää pahaa-aavistamaton ihminen havahtuu sellaiseen ilmiöön, että plussapisteitä tulee ovista ja ikkunoista. Tuhansittain, miljoonittain! Niitä on niin paljon, että summalla voisi ostaa uhrilampaan ja uhrata sen jumalille, jotta niitä bonusplussia EI tulisi niin…