Teini talossa
Teini talossa

Ajokortti, wunderbaum ja usb

Sain vihdoin ajokortin! On tätä odotettu! Tai siis jos tarkkoja ollaan, edustajani sai. Minä toimin opettajana. Mutta eikö se niin mene, että jos oppilas ei osaa niin se on aika pitkälti opettajan syy ja vastaavasti jos osaa, niin opettajallakin on siinä osuutensa!

Tämä oli nyt neljäs ajokortti jonka olen opettanut: plakkarissa on oman kortin lisäksi kolme autokorttia ja yksi mopokortti. Mopokortin olisin ehkä voinut jättää väliin, koska oppilasaines oli siihen aikaan hieman hiiltyväistä ja kovakorvaista sorttia, mutta jokainen autokortti on ollut mukava.

*

Ensinnäkin tietty siinä vaiheessa lapset ovat kivoja kun ovat jo aika isoja. Toiseksi siinä tulee oltua aika paljon yhdessä mikä on mukavaa. Ei siellä ajellessa mitään ihmeellistä tule juteltua, mutta ehkäpä juuri se on sitä ihmeellistä, ettei ole mitään ihmeellistä. Että jutellaan päivän kuulumisista tai autoista tai liikenteestä tai leffoista.

Vaikka itse sanon, niin olen ollut ihan kelpo opettaja. Tai en minä siitä tiedä olenko osannut opettaa liikennesäännöt oikein, mutta en ole raivonnut, en ole suuttunut ja palaute on ollut rakentavaa. Siis tyyliin että ”joo, ihan jees mutta ehkä olisi voinut tehdä ton risteyksen silleen että ei ois ajettu ton mummun päältä. Kokeillaanko uudestaan?”

Kertaakaan ei pelti rämissyt eikä kovin vaarallisiin tilanteisiin jouduttu. Muutaman kerran sai painaa jarrua että ”Ei ny viitti ajaa ton rekan alle, eihän”.

*

Opettaessa on itsekin oppinut aika paljon liikenteestä. En todellakaan ole itse mikään köröttelijä, mutta oppilailleni olen toivoakseni saanut välitettyä idean siitä että esimerkiksi nopeusrajoituksia pitäisi noudattaa, polkupyöräilijöihin tulee suhtautua pelolla ja varauksella ja äidit lastenvaunuineen ovat sellaisia joiden yli ei saa ajaa.

Ja että lapset tienreunassa ovat kuin Donald Trump: koskaan ei voi tietää mitä ne seuraavaksi keksivät.

*

Myös on ollut mielenkiintoista seurata miten nuori siinä vuoden aikana (opetusluvalla saa aloittaa ajelemisen vuotta aiemmin kuin täyttää 18) kehittyy ympäristön tarkkailemisessa. Prosessi on itse asiassa aika samanlainen kuin pikkuvauvoilla kun ne aluksi eivät näe kuin äidin tissin ja sitten pikku hiljaa niiden näkökenttä alkaa havaita muitakin asioita maailmassa. (kunnes, mikäli ne ovat poikia, niiden näkökenttä jälleen typistyy jossain vaiheessa lähtöruutuun).

Ensin nuori keskittyy siihen, että saisi sen auton pysymään keskellä tietä. Kaikki huomio menee oikean vaihteen arpomiseen ja ojan välttelemiseen. Pikku hiljaa aletaan nähdä muita tiellä liikkujia. Sen jälkeen alkavat hahmottua liikennesäännöt. Mutta menee aika kauan ennen kuin nuori kuskinalku pystyy aidosti lukemaan liikennettä ja osaa vaistomaisesti katsoa mistä suunnasta niitä väistettäviä tulee, ja että tuolla sadan metrin päässä on jotain hässäkkää, vaihdanpa kaistaa jo nyt.

Eikä se suinkaan ole ihan hanskassa edes vielä siinä vaiheessa kun saa kortin. Kyseessä on pitkä prosessi ja juuri sen tähden nuorille kuskeille sattuu niin paljon onnettomuuksia.

*

Viimeinen palopuheeni autokoulunopena koskikin sitä, että muista nyt ajaa varovaisesti. Ja että jos sinulla on kyydissä idiootteja niin älä kuuntele heitä, sinä olet kuski, eivät he. Ja että kuolonkolareissa nuoret miehet ovat erittäin suuresti yliedustettuja siihen nähden, paljonko heitä on. Mutta kaikesta huolimatta: ihanaa alkanutta elämää! Tie on vihdoin vapaa nuoren miehen mennä! Koko maailma on auki!

*

Siis kunhan vain saa jostain bensarahaa, maksaa vakuutukset, autoveron, katsastuksen, korjaukset sekä renkaat.

Onneksi tärkeimmät on jo hankittu: wunderbaum, ja uusi soitin, jossa on usb.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Onneli ja Anneli

Viimeiset kolme viikkoa ovat olleet melkoista haipakkaa. Remonttikohteeni deadline lähestyi ja talo oli kovasti kesken. Painoin vähintään kaksitoistatuntisia päiviä nuo viikot – vaimo auttoi kyllä kiitettävästi – ja onnistuimme kuin onnistuimmekin saamaan talon suurin piirtein…

Kuvatuksia

Nuorison luokka oli luokkaretkellä. Oikein ulkomaille menivät eli Affenanmaalle. Vaimo oli mukana valvomassa ja hänellä oli hauskaa etukäteen kun hän ääneen keksi erilaisia keinoja, jolla voi tuhota lapsensa tulevaisuuden käyttäytymällä erityisen nolosti. – Älä tee…

Koulutiellä, Osa XXLVVII

Taas se alkaa. Meidän perheessä jo kuudettatoista kertaa ja tavallaan myös viimeistä. Tai siis peruskoulua viedään nyt viimeistä kertaa kun nuorimmainen aloittaa ysin – olettaen että hän ei jää luokalle (vanhempien usko lapseen on äärimmäisen…

Hellettä paossa

Isossa perheessä mittasuhteet aina välillä hämmentävät. Yhtenä päivänä  kuului vaimon parahdus: – Ei oo totta! Eikö meillä ole kuin viisi ylimääräistä patjaa! Niin. Vain viisi ylimääräistä patjaa!!!!!!! Sitä se on kun tullaan vaatimattomista oloista. On…

Ihmissyöjähirviöjääkaappi

Tässä vaiheessa kesää pahaa-aavistamaton ihminen havahtuu sellaiseen ilmiöön, että plussapisteitä tulee ovista ja ikkunoista. Tuhansittain, miljoonittain! Niitä on niin paljon, että summalla voisi ostaa uhrilampaan ja uhrata sen jumalille, jotta niitä bonusplussia EI tulisi niin…

Etelä-Espanjan naparetki

Terveisiä Malagasta! Olemme koko perhe täällä – tai melkein, sillä tytär ei lopulta päässytkään kun oli töissä, mutta hän on ikään kuin hengessä mukana sikäli, että hänelle on kyllä tyhjä paikka lentokoneessa. Paikka on oikein…

Ihmisenäkasvamisseikkailu

Olin raaputtamassa talon seinästä vanhoja maaleja pois rakkaalla rakennuskohteellani. Se on kuulkaa kyllä todella hirveetä hommaa. Aurinko paistoi ensinnäkin sadalla, joten hikoilin kuin sika joka toki olinkin. Tilanne oli muutenkin ahdistava, sillä keikuin kuudessa metrissä…

Rippijuhlissa

Pääsin ripiltä. Taas. Viidennen kerran kaikkiaan. Ekan kerran viisitoistavuotiaana ja nyt aikuisiällä vielä neljä kertaa. Mutta nyt loppui, tämä oli viimeinen ja hyvä niin, alan olla ylikonfirmoitu. Seuraavaksi sitten on uuden sukupolven vuoro. Ja kyllä,…

Juhannustaikoja nuorisolle ja muille

Juhannus on taikuuden aikaa. Kyllä siinä nimittäin ilkeät noitavoimat ovat kysymyksessä kun nimenomaan keskikesän juhlassa sataa aina vettä paitsi jos tulee rakeita. Mutta onneksi on toisenlaistakin, parempaa, taikuutta. Suomen kansanperinteestä löytyy esimerkiksi monenmoisia juhannusjippoja, joiden…

Grillimestari kertoo

Tänään ajattelin jakaa teille kymmeniä vuosia kehittämäni viisauden ja tietotaidon, joka liittyy grillaamiseen. Oletteko valmiita? Ottakaa hyvä asento! Tässä se tulee: Roopen kesävinkit, osa I, grillaus: Laita hiilet grilliin. Pursuta päälle grillinestettä ja anna vaikuttaa…