Blogit
Teini talossa

Koulurauhaa

Kulunut viikko on yksi vuoden kohokohtaviikkoja. Kun nimittäin täällä Turussa julistetaan aattona joulurauha, niin se rauha laskeutuu aina pienellä viipeellä, tarkemmin sanottuna vasta tammikuun toisen viikon maanantaina klo 09, kun koulu on jälleen alkanut.

Ainakin näin kotona työskentelevälle. Aah.

(Pikkulapsiperheissä se rauha laskeutuu vielä myöhemmin, noin kuuden vuoden päästä, sorry)

*

Vaikka eihän se kouluvuosi hyvin alkanut:

– Voisitsä antaa vähän rahaa ruokaa varten. Kun meillä on tänään koulussa kasvispihvejä.

– En.

Ja toinen iltapäivällä:

– Meillä oli kasvispihvejä ja perunamuusia. Perunamuusi oli ihan hyvää mutta kasvispihvejä en uskaltanut ottaa koska ne maistuu vaan suolalle.

Okei. Nyt on vikaa joko keittäjissä, syöjissä tai heidän vanhemmissaan.

Muuten uusi vuosi on alkanut hyvissä merkeissä. Jälkikasvu tulee poikkeuksellisen hyvin keskenään toimeen, auttaa toisiaan, pystyy sopimaan pleikkarin käytön vuorottelusta ja jopa siitä että kaikki ehtisivät käyttää kylpyhuonetta aamulla kun kukaan ei käy suihkussa ottamassa aamupäikkäreitä. No, tänään kävi mutta keskimäärin.

*

Mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän oppii arvostamaan koulua. Siis muutenkin kuin lastensäilytysvarastona, jona se on ihan ehdoton. Merikontit eivät ole alkuunkaan yhtä hyviä ja kestäviä.

Koulussa ja koulunkäynnissä tiivistyy kaikki hyvä, mitä ihmiskunta on saanut aikaiseksi. Jos joku asia luo jatkuvuuden tunnetta elämään, jos joku asia luo turvaa, jos joku asia luo tulevaisuudenuskoa, jos joku asia rytmittää arkea vuosiksi eteenpäin, se on koulu. Mikään ei tee sitä yhtä hyvin. Niin kauan kun yhteiskunnassa kaikki lapset käyvät koulua, ihmiskunnalla on toivoa.

Koulun ihanuuteen liittyvät tietenkin ne lukuisat pienet voitot ja onnistumiset: Yhtenä päivänä lapsi oppii lukemaan ja toisena kirjoittamaan. Kyvykkäimmät lapsista tunnistavat jonain kauniina hetkenä talitintin ja koivun, se on ihmeellinen hetki, mutta tämä tapahtuu tietenkin vain harvoissa, onnekkaissa perheissä. Silti vähäisemmätkin saavutukset ovat tärkeitä, kuten että opitaan olemaan hiljaa edes joskus.

Muutama vuosi koulun aloittamisesta tapahtuu usein sellainenkin ihme, että lapsen suusta alkaa tulla järkeviä mielipiteitä ja tietoa ja osaamista, jota he eivät todellakaan ole oppineet äidiltään tai isältään. Eräänä päivänä kotona ei voi enää vanhempien kesken puhua vieraita kieliä, jos haluaa, ettei lapsi ymmärrä, koska lapsi puhuu niitä paremmin.

Koulussa lapsiin kaadetaan tulevaisuus ja sitä hämmennetään ja maustetaan (samalla suolalla kuin mistä kasvispihvit tehdään) ja yhdeksän vuoden jälkeen katsotaan mitä siellä on porissut ja ryhdytään pikku hiljaa aikuisiksi. Yleensä se tapahtuu kyseenalaistamalla kaikki mitä opettaja ja vanhemmat sanovat, koska ”Kato mul ei oo motii ja ei kinos ja pitäkään typerä koulunne, elämä on mua varten eikä kukaan tartte tietoo siit mikä on talitintti”.

Ja juuri niin sen pitää mennäkin. Mikä parasta, samaan aikaan siellä koulun alkupäässä, eskarissa tai ekalla on tälläkin viikolla joku pikkuinen tullut kotiin ja lukenut ääneen ensimmäisen kerran niin, että äitikin kuuli. Oi, se on kaunista!

*

Näitä ajatellen julistetaan täten juhlallisesti koulurauha kaikkiin kouluihin ja ennen kaikkea koteihin, jossa rauha jatkukoon toukokuun loppuun saakka. Amen.

Kommentoi »

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kun toiset nukkuu vuoteissaan…

Nousin normaaliin tapaani siinä kuuden jälkeen ja könysin alakertaan. Mutta voi! Siellä oli jo joku! Aamu oli pilalla! Pilalla siksi, koska aamu on paras hetki päivästä. Saa murjottaa itsekseen ja juoda aamukahvia ja aloittaa päivän…

Uudenvuodentinassa

– Niin, herra tohtori… Lapsemme… Nuoremme… ei, tämä on liian kauheaa kerrottavaksi. – Sanokaa vain rohkeasti! – Hyvä on, yritän. Kaikki alkoi siitä kun huomasin, että nuoremme katse pälyili ja hänellä tuntui olevan aina kauhea…

Rakas joulupukki,

Mutsi pakotti kirjottaa, koska se sekoilee aina näin jouluna normiakin enempi. Sen mielestä jotkut tarditiot tai jotku vastaavat on tärkeitä. Iha sama. Mut ku tässä nyt ollaan ni täs olis mun toivelistani. Tai siis eihän…

Teininkesytysopas

Tällä viikolla kuultiin sellainen avaus Yhdysvaltojen ulkoministeri Rex Tillersonin suusta, että Pohjois-Korean Suuren Pyöreäpäisen Pojan kanssa pitäisi neuvotella ilman ennakkoehtoja. ”Puhutaan vaikka säästä” oli Tillersonin ehdotus. Mahtavaa! Siis se idea, että puhutaan nyt ees jostain,…

Äidit

Tämän haluan jakaa kanssanne. Aamu Turun juna-asemalla, kello on 7.30. Noin satatuhatta naista käy samanaikaisesti eri puolilla asemaa samaa puhelinkeskustelua: – Kyllä sen siinä eteisen pöydällä pitäisi olla. – Tiedän että olet väsynyt mutta nyt…

Teinitasavallan itsenäisyysjulistus

Pyhtäällä on nuorten ideoima mopotalli, johon nuoret ovat voineet tulla oleilemaan ja laittelemaan mopojaan. Tallin primus motor – nuori – sai oikein kutsun linnan juhliin innovaationsa kunniaksi. Nyt kunta aikoo kuitenkin lakkauttaa tämän toiminnan (ja…

Kotiasiaa

Että jokaisella lapsella olisi joku, joka tulisi nostamaan ylös kun on kaatunut, tarjoaisi tienviittoja kun elämä on liukas ja arvaamaton. Että jokaisella lapsella olisi joku, jonka hengityksessä on parantavaa ainetta. Että kukaan vanhemmista ei jäisi…

Kirottuja sanoja

Oli synkkä ja myrskyinen yö… Eikäkö oli vaan marraskuinen aamu. Kaikki olivat könynneet vastentahtoisesti ylös, oli ihan kauhean kylmä (koska nuorison mielestä vaatteita ei kannata laittaa päälle heti kun nousee, sillä ”ei ne auta”) ja…

Mediankäyttöpäiväkirja, Roope Lipasti 9c

Economist-lehdessä kerrottiin tutkimuksesta, jonka mukaan rikkaissa maissa kännykän käyttäjät koskevat laitteeseen 2600 kertaa päivässä. Se on aika paljon… Aika pirun paljon. Yläkoululaiset luultavasti koskevat vielä useammin. Tai oikeastaan he koskevat siihen vain kerran: aamulla kun…

Teit isäin astumaan

Mikä siinä on, että kun ihminen tulee murrosikään, hänelle tulee hillitön tarve heitellä asioita. kelle enemmän ja kelle vähemmän, mutta en siis nyt tarkoita sellaista että heitellään telkkareita ikkunasta. Vaan ihan että on koko ajan…