Vanha puinen ruokapöytä saapui keittiöön

Kerroinkin jo Instagram-tilini puolella hiljattain kotiini saapuneesta ruokapöydästä. Uusi, isompi ruokapöytä oli jo kovin odotettu päivitys kodin sisustukseen, sillä tähän asti keittiössä on menty vanhalla pikkuruisella aamiaispöydälläni, joka nyt väistyi odottelemaan terassikelejä ja jatkokäyttöä ulkosalla. Uusi pöytäni on kovin erilainen alkuperäisiin suunnitelmiini verrattuna, mutta minusta oikein passeli paikallaan. Nyt viikonloppuna nappasin pöydästä muutaman kuvan, nyt seuraa siis esittely tästä keittiön uusimmasta tulokkaasta.

Ruokapöydän suhteen kävi onnekas sattuma. Alun perinhän suunnittelin hankkivani keittiöön uuden pyöreän ruokapöydän ja tämän pariksi ehkä uudet vaaleapuiset tuolitkin. Tämä vanha puinen ruokapöytä jäi kuitenkin ystävälläni tarpeettomaksi, ja minä tuumasin sen olevan keittiööni juuri täydellisen kokoinen ja oloinen. Halkaisijaltaan reilun metrin mittainen pyöreä pöytä sopii vielä hyvin keittiöön tekemättä siitä liian ahdasta, ja sen ympärille mahtuu neljä mukavan väljästi, viisi tiivistäen ja tarpeen tullen ehkä kuudeskin ruokailija, jos pöytää nykäisee pikkuisen irti ikkunasta. Onpahan pöydässä myös jatkopala, jonka avulla pöytätilaa saa vieläkin kasvatettua, mutta se jäänee kompaktissa keittiössä aika vähälle käytölle. Monipuolinen lisä käyttöön toki tämäkin.

Pidän tosi paljon pöydän mallista: siinä on kaunis sakaramainen keskijalka, joka ei haukkaa istuintilaa. Väriltään tummanruskea pöytä on toki aika erilainen mitä aluksi tilaan kaavailin, mutta ei oikeastaan ollenkaan hullumpi tämäkään. Modernit valkoiset Vitran tuolini ja kromi raikastavat sen aika kivasti – nyt en enää suunnittelekaan tuolien vaihtoa, tai se ei kuulu ainakaan sisustushankinnoista tähdellisimpiin. Persoonallinen pöytä tuo uutta ilmettä näihin jo aika “nähtyihinkin” tuoleihin, ja toisaalta kevyen kliinit tuolit myös keventävät raskaan tumman pöydän ilmettä. Eli varsin kiva löytö myös tältä kantilta, omat vanhatkin kalusteet näyttävät sen rinnalla taas pikkuisen erilaiselta.

Alun perin ystäväni isovanhemmille kuuluneen pöydän puukansi on jonkin verran kulunut ja kaipaa ehkä hiomista. Sen teen varmaankin vasta kesällä, kun pöydän voi viedä hiottavaksi ulos. Samalla taidan taittaa pöydän punertavaa sävyä vähän neutraalimman tummanruskean suuntaan. Tai kukaties hionnan onnistuessa hyvin pöytää voisi harkita vaaleanakin – sen näkee sitten. Tähän asti pöytä saa kuitenkin palvella tällaisenaan, saatanpa heittää sen ylle joskus pellavaisen pöytäliinakin, jos kaipaan vähän raikastusta. Sekin sopii minusta hyvin tähän tilaan ja tunnelmaan.

Viikonloppuna ostin myös talven ensimmäiset tulppaanit, voi miten raikkailta ne tuntuvatkaan ja sopivat ihanasti juuri tumman pöydän seuraan. Tällaisilla pienillä kevennyksillä raskas puupöytäkin sopeutuu paremmin ympäristöönsä. Olen kyllä tosi tyytyväinen, että pöytäasia ratkesi tällä tavalla – mieluummin sitä aina soveltaa vanhaa kuin ostaa uutta, jos sopivia kalusteita vain löytyy käytettynä. Ja kyllähän tällaiset vanhat huonekalut istuvat kivasti vanhan talon tunnelmaan: rento sekoitus vanhaa ja modernia onkin oma mieleinen reseptini vanhojen talojen ja omien kotieni sisustuksessa.

Lue lisää keittiöstä:

Keittiön valmis puoli ja diy-avokaappi