Toivepostaus: näin luon kutsuvan petauksen

Leppoisaa sunnuntaita! Sain jonkin aika sitten lukijaltani toiveen kirjoitella tarkemmin omista sängynpetaustavoistani ja siitä, miten petaukseen voisi luoda helposti lisää muhkeaa ja kutsuvaa tunnelmaa. Koska tunnelmalliset makuuhuonekuvat sopivat erityisen ihanasti juuri sunnuntaipäiviin, päätin ottaa nyt tämän aiheen käsittelyyn ja kirjoitella muutaman sanan omasta petaustyylistäni. Jaossa on myös muutama vinkki kutsuvan petauksen luomiseen – koska kaikkihan me rakastamme rennon kutsuvia sänkyjä, vai mitä.

Ihan ensiksi pitää kuitenkin myöntää, että olen petauksen suhteen hirveän laiska. Ja tällä tarkoitan siis sitä, että ani harvoin jaksan oikoa ja asetella petausta sotilaallisen ryhdikkääseen järjestykseen. Olen myös todella huono silittäjä, pahimmat rypyt yritän oikoa jo lakanoiden kuivausvaihteessa, ja yleensä tällä mennään. Tyynyliinat silitän toisinaan, sillä tämä on helppo ja nopea keino pikkuisen huolitellumman petauksen luomiseen. Lisäksi sileään pintaan ei tartu eikä siitä irtoa niin helposti pölyä, tämä on siis hyvä vinkki myös ihan yleisen unihygienian kannalta. Yleisestikin tykkään kuitenkin ennen kaikkea rennoista petauksista, joten epätäydellisyys ei haittaa – päin vastoin se vain lisää mielestäni petauksen kutsuvuutta.

Sängyn kuitenkin petaan aina, olen nimittäin sitä tyyppiä, joka ei voisi kuvitellakaan lähtevänsä ulos ovesta petaamattomalla sängyllä. En koe sitä minkäänlaiseksi vaivaksi, sillä puuhaan menee keskimäärin minuutti. Pöyhin tyynyt, asettelen ne pystyyn ja oikaisen peiton siihen päälle – ei sen tarvitse olla sen hankalampaa! Iltaisin on kiva mennä nukkumaan siistiin sänkyyn, jossa lituskaisten tyynyjen ja mytyssä olevan peiton sijaan odottelee kuohkea ja raikas petaus. Nämä ovat näitä elämän pieniä iloja, joihin ehdottomasti haluan itse kiinnittää huomiota.

Petaukseni kulmakivenä ovat aina toimineet isot tyynyt. Minulla on kaksi 60×80 cm tyynyä, jotka asettelen aina taaimmaiseksi petaukseen. Nämä kehystävät petausta kivasti ja toimivat ikään kuin sängynpäätynäkin: näiden ympärille on helppo luoda erilaisia kokonaisuuksia ja ne tuovat petaukseen massaa ja runsautta. Isot tyynyt toimivat myös mukavana nojana sängyllä oleskellessa. Koko 60×80 cm on ihan standardi, ja tämän kokoisia tyynyjä myydään käytännössä miltei kaikkialla ihan tavarataloista lähtien. Myös tyynyliinoja löytyy tähän kokoon suhteellisen helposti. Minä käytän tyynyissäni valkoisia puuvillaisia tyynyliinoja, ne sopivat kaikenväristen pussilakanasettien kanssa ja ovat aina raikas valinta.

Tyynyt asettelen yleensä pystyyn: ensin taakse isot ja näiden eteen tavalliset nukkumatyynyt. Näitä on minulla kolmisen kappaletta, ja ovat kaikki perinteistä 50×60 cm kokoa. Olen todennut, että kolme on tyynyjen suhteen ihan kiva määrä: isojen tyynyjen kanssa kokonaisuus on jo sopivan muhkea, mutta tyynyjä ei myöskään ole liikaa. Näiden nukkumatyynyjen kanssa tykkään yleensä pienestä epäsymmetriasta: usein valitsen kahden värisiä tyynyliinoja ja asettelen tyynyt vähän lomittain ja epäsymmetrisesti. Näin kokonaisuudesta tulee rennompi ja huolettomampi, eikä se näytä liian asetellulta.

Usein käytän tyynyjen seassa myös tavallisia koristetyynyjä. Etenkin pitkulaiset tyynyt sopivat kauniisti täydentämään petausta. Tämä Marimekon tyyny on kooltaan 40×60 cm, ja senkin asettelen mieluiten epäsymmetrisesti hieman enemmän sängyn toiselle laidalle. Näin se näyttää mielestäni rennommalta ja luonnollisemmalta kuin sängyn keskelle aseteltuna.

Toisinaan on virkistävää kokeilla tyynyjen suhteen myös jotain muuta, kuten asetella ne tällä lailla lappeelleen. Näin kokonaisuus on heti minimalistisempi ja yksinkertaisempi.

Tyynyjen lisäksi myös peitto on petauksen oleellinen osa. Tämän suhteen kannattaa kiinnittää huomiota peiton ulkomuotoon: kutsuvan ja muhkean petauksen luominen on aika haastavaa ohuella lirupeitolla – ja sama pätee tietysti myös linttaisiin tyynyihin. Muhkeus ei kuitenkaan välttämättä tarkoita paksuutta, esimerkiksi untuvapeitot voivat olla muhkeasta ulkonäöstään huolimatta myös hyvin ilmavia ja kevyitäkin. Itse nukun tuplaleveällä untuvapeitolla, joka tietysti saumattomana on petauksessa ehkä se kaunein vaihtoehto. Mutta vallan kauniin petauksen saa luotua kahdella erilliselläkin peitolla: koon sijaan väliä onkin lähinnä juuri peiton materiaalilla.

Nykyään rentojen petausten ollessa suosiossa ei peiton asetteluun tarvitse minusta niinkään keskittyä. Itse taitan usein peiton etureunan peiton päälle, se luo entistä muhkeampaa ja pikkuisen viimeistellympää fiilistä petaukseen. Pienenä kikkana peiton etureunan voi kääntää vielä tuplana taitoksen alle, niin taitokseen saa vielä vähän lisää muhkeutta. Usein kuitenkin vain levitän peiton rennosti ja jätän sen jopa pikkuisen ruttuun, minusta se vain lisää kutsuvuutta. Ihailen toki myös säntillisiä hotellipetauksia, mutta ne eivät vain taida olla minua varten. Tällainen rentous tuntuu kuitenkin aina omimmalta.

Erilaisilla vilteillä ja päiväpeitolla voi vielä täydentää petausta. Itse en petaa päiväpeittoa juurikaan “ylös asti”, vaan asettelen sen yleensä rennosti sängyn jalkopäähän.

Vinkit kutsuvan petauksen luomiseen:

• Suosi muhkeaa peittoa ja tyynyjä: kutsuvan petauksen luominen linttaisten vuodevaatteiden kanssa on melko haastavaa
• Hanki taaimmaiseksi pari isoa tyynyä, ne kehystävät petausta ja tuovat siihen massaa
• Asettele tyynyt pystyyn ja etummaiset tyynyt hieman epäsymmetrisesti sänkyyn nähden
• Vältä viivasuoraa petaustyyliä: kutsuvin tunnelma syntyy yleensä rennosta asettelusta
• Sekoittele rohkeasti värejä ja tekstuureja, kokeile myös koristetyynyjä osana petausta
• Täydennä petausta jalkopäähän asetellulla päivä- tai torkkupeitolla – tässäkin rentous toimii usein parhaiten
• Muista myös katsoa sängyn sivuille: useimmiten helmalakana viimeistelee petauksen kauniisti
• Tunnelma syntyy ennen kaikkea puhtaista ja raikkaista tekstiileistä: pöyhi ja tuuleta vuodevaatteet säännöllisesti