REMONTTIKUULUMISET VKO 38

Kivaa sunnuntai-iltaa, tässä taas viikottaiset terkut meidän tönöltä.  
Minä olen ollut viikonlopun villoitushommissa. Ilmat kylmenevät ja hiljalleen olisi hyvä alkaa varustautua talvea vartenkin, niinpä joutessani ajattelin hoitaa jo ykköskerroksen eristyksen alta pois. Tolpparunkoinen puoli talosta sai ylleen ekovillaa, joka on osoittautunut parhaaksi vaihtoehdoksi vanhalle talolle. Hengittävä ja ekologinen eriste sopii sekä hirren että vanhan purueristeenkin pariksi, joskin kaikki vanhat sahanpurut meiltä poistettiin jo purkutöiden yhteydessä.
Hirsirunko loppuu tuohon kuvan kohdalle olohuoneen tienoille, joten jako on aika lailla fifty-fifty, puolet talosta on hirttä ja puolet tolpparunkoista.  Purkuvaiheessa paljastunut, vain puoliksi hirsinen talo oli tietysti meille vähän ikävä yllätys, vaikkakin sitä osattiin ostovaiheessa jo hiukan ounastella. Mistä vanha hirsikehikko on paikalleen eksynyt ja kuinka paljon ikää sillä on mittarissa, sitä tarina ei kerro. Puhumattakaan siitä, miksi on aikanaan katsottu järkeväksi hankkia puolta liian pieni kehikko… Tai eipä sitä tiedä, vaikka paikalla olisi ennen seisonut pienempikin talo. Naapurustossa on paikalleen rakennettujen talojen lisäksi vanhoja tuontitaloja mm. Terijoelta, joten mahdollisuudet ovat melkein rajattomat.
Kun minä olen heilunut villaveitsen kanssa, on mies puolestaan jatkanut puuhastelua kellarissa. Vielä muutama tasoitekerros ja pintakäsittelyt, sitten tekninen tila alkaa olla valmis laitteiden asennusta varten. Joskohan tämän jälkeen pääsisimme jo hieman jännempien asioiden pariin.
Tasoite on tuollaisenaankin kaunista, mutta vaatii pintakäsittelyn, jotta se ei ime itseensä kaikkea töhnää. Eikä kauneudella ole tuolla niin väliäkään, seinä peittyy kuitenkin kohta kaikenlaisten laitteiden taakse. Tuollaista elävää betonimaista pintaa olen tosin kaavaillut kellaritilojen pintamateriaaliksikin, vain paljon vaaleammassa värissä.
Katon viimeistelytyötkin saatiin tehtyä ja katto tuli kokonaisuudessaan valmiiksi – tai siis ainakin melkein. Vanhan piipunpellin alta paljastui nimittäin ihan hapero tiilimuuraus ja tehtävälistaan näin ollen taas yksi homma lisää. Viimeisten peltien kiinnittäminen on kuitenkin nopea homma, jahka vain piippu saadaan kuntoon, komea ja vedenpitävä katto on onneksi jo nyt.
Sellaista tällä viikolla, taas on muutama tehtävä rastittu to do -listalta. Ensi viikolla hommat jatkuu taas, sillä tuo lista vielä on turkasen pitkä…
Kivaa viikkoa sinne!
Kommentit (10)
  1. To do-listaa on pitkästi, mutta kyllä olette olleet ahkeria ja monta juttua on jo saanut vetää punakynällä yli! Teette todella hyvää ja huolellista työtä ja sen näkee jo nyt! Mukavaa viikkoa teille!

    1. Pakko se on, että tuonne pääsee edes joskus muuttamaan. 🙂 Sen jälkeen tahtia voikin vähän hidastaa…

      Kiitoksia kivoista sanoistasi, kivaa syksyistä viikkoa sinne!

  2. Irmastiina Ruusukummusta
    21.9.2015, 06:43

    Katto onkin tärkeä saada kuntoon ennen talven tuloa….ihana tuo vanha hirsiseinä. Taloa on varmasti suurennettu aikanaan ja siksi ei ole kokonaan hirrestä…:)

    1. Joo niinpä, tulevia syysmyräköitä ajatellen on mukava tietää, että katto ainakin kestää. 🙂 Ilmeisesti tätä taloa on jatkettu tai tämänkokoinen talo rakennettu vuoden 1918 hujakoilla, jolloin talon ensimmäiset asukkaat ovat vanhojen talonkirjojen mukaan muuttaneet sisään. Minusta on kuitenkin jotenkin hassua, että taloon on päätetty tehdä noin radikaali ja iso jatkos, luulisi, että olisi kannattanut jo ostaa tai rakennuttaa valmiiksi oikeankokoinen talo… Mutta mistäs sitä tietää, mitä tuossa on ollut takana, materiaalista varmasti ollut pulaa ja kaikki voitava on käytetty uudelleen. Täytyisi mennä penkomaan arkistoja tarkemmin, talon ja alueen historiaa on minusta äärettömän kiinnostava selvitellä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *