Näkymistä ja rottingin maalauksesta
Erityisen paljon pidän kodissani näkymistä. Oikeastaan oli koti mikä tahansa, kiinnitän aina huomiota siihen miten tilat avautuvat ja millaiset näkymät huoneista toiseen aukeavat – minusta ne lisäävät avaruutta ja ilmavuutta, ja luovat usein jopa koko asunnon tunnelman.
Kaksiossani ei toki ole luonnostaankaan kovin montaa vaihtoehtoista näkymää, mutta läpitalon huoneisto tarjoaa kuitenkin yhden esteettömän näkymän olohuoneesta aina makuuhuoneen perälle ja ikkunasta ulos. Tätä näkymää kehystävät vanhat pariovet, jotka maalasin näkymää korostaakseni tummansinisiksi. Tämä on ehdottomasti asuntoni lempikohta, ja huomaankin usein tuijottelevani sohvalla istuessani makuuhuoneen ikkunan suuntaan. Pitkissä näkymissä katse tosiaankin lepää ja avaruus korostuu, kun valo pääsee virtaamaan esteettä tilan läpi.
Näkymä toimii myös toisin päin, tosin sängyllä makoiltaessa eteisen seinä tulee pikkuisen suoran olohuonenäkymän eteen. Tähän kohtaan olen ripustanut Hayn seinäkynttelikön, jossa on ihana poltella iltaisin kynttilää samalla kun lueskelee tai loikoilee sängyllä. Muutenkin pyrin asettelemaan esineet aina niin, että ne osuvat katseeseen yleisimmistä oleskelupaikoista, tällöin kauniista esineistä tulee nautittua monin verroin enemmän. Sama pätee myös vaikkapa peileihin: kun niiden sijoitteluun kiinnittää huomiota, voivat ne helposti tuplata tilan tai valon.
Myös viherkasvit elävöittävät tilaa tehokkaasti. Olen kaivannut eteiseen pientä eloa, ja siksi nostan aina silloin tällöin lyyraviikunani eteisen nurkkaan. Ihan kokoaikaisesti se ei ikkunattomassa tilassa viihdy ja välillä kasvi saakin valokylpyjä ikkunan vieressä. Kasvi kuitenkin virkistää sen verran eteistä, että mielelläni pidän sitä siellä aina toisinaan. Nyt viikonloppuna innostuin vielä maalaamaan kasvin suojaruukkuna toimivan rottinkikorin hiekan sävyiseksi, nyt se istuu minusta paremmin muuhun kokonaisuuteen. Täältä pääsee kurkkaamaan miltä kori näytti ennen, se oli loppujen lopuksi ehkä vähän turhan boheemi muuhun sisustukseen verrattuna. Mustat reunukset jätin edelleen näkyviin, mutta hiekka on muuten sävynä vähän hillitympi – neutraalit maanläheiset sävyt vain ovat se oma juttuni.
Epäilin alkuun hieman maalin tarttuvuutta, mutta se vaikuttaa pysyvän ihan hyvin, vaikka tartuntapohjamaalia en tällä kertaa käyttänytkään. Rottingin maalauksessa on tärkeää huomioida, ettei rottinkia maalaa vahingossa “tukkoon” niin, että rottinkiverkon pienet kolot ja kuviot peittyvät. Näin käy herkästi, jos käyttää maalauksessa reilusti maalia, siispä on parempi edetä mieluummin useammalla ohuella kerroksella. Näin rottingin luonnollinen kuvio ja fiilis säilyy maalauksesta huolimatta.
Työvälineenä käytin sivellintä, jonka kanssa maalin sai töpöteltyä hyvin rottinkiverkon koloihin. Sävyksi valikoitui sama sävy mikä on olkkarin seinissä, vaikkakin kuvissa kori on jostain syystä tosi vaalean näköinen. Minulla on tällaisia ylijäämämaaleja vaikka kuinka paljon, siksipä niille on kiva keksiä uusiokäyttöä tällaisten pienien diy-puuhien myöttä. Mikäs sen ekologisempi ja helpompi tapa saada pientä uudistusta kotiin ilman, että ostaa mitään uutta.
Seuraavana maalausvuorossa olisi tuo vanha peili, en vain ole keksinyt vielä ihan täydellistä sävyä sille. Voi olla, että tämän suhteen pitää turvautua uuden maalin ostoon, sillä varastossa olevista maalinlopuistani ei mikään oikein iske tähän peiliin. Vielä peili hakee lopullista paikkaansakin ja voipi olla, ettei sellaista tästä asunnosta löydy. Siispä en ole pitänyt maalauksen suhteen mitään kiirettä, ihan kivalta tuo näyttää rennosti nojaillen pöydän päädyssäkin. Millä sävyllä sinä maalaisit tuon peilin, vai jättäisitkö tuollaiseksi?
Loppuun vielä muutama rottingin maalausvinkki:
- Puhdista pinta hyvin ja tarvittaessa harjaa pinta tai hio erittäin kevyesti, se parantaa maalin tarttuvuutta. Jos kaipaat lujaa kestoa, harkitse myös tartuntapohjamaalin käyttöä.
- Valitse maalityyppi esineen mukaan, käytä huonekaluihin mieluiten kestävää kalustemaalia.
- Maalaa tarpeeksi ohuita maalikerroksia, jottei rottinki mene tukkoon: spraylla saa tasaisimman kerroksen ja vältyt tukkimasta rottinkiverkon koloja, mutta myös pensselillä töpöttely toimii, kun maalikerrokset ovat riittävän ohuita.
Tiesitkö muuten, että myös spraymaaleja voi tietyissä erikoisliikkeissä sävyttää omien sävyjen mukaan – aina ei siis spraylla maalatessakaan tarvitse mennä pelkkien vakiosävyjen ehdoilla.