Kun koiranpentu tulee kotiin

Kun kotiin tulee koiranpentu, muuttaa se elämää monella tapaa. Pienen karvakaverin myötä myös omaa kotia joutuu tarkastelemaan pikkuisen uusilla silmillä: onko koti koiralle turvallinen ja mitä uusia hankintoja uusi perheenjäsen vaatii. Itse pääsin tämän suhteen melko vähällä, enkä joutunut tekemään kotiin kovinkaan radikaaleja muutoksia. Kuitenkin nurkat piti käydä läpi ja siivota koti mahdollisista vaaranpaikoista – tässä muutamia asioita, joita uuden karvaisen perheenjäsenen tullessa kannattaa ainakin ottaa huomioon.

Näkyvin muutos on tietysti mattojen piilottaminen: luulen, että ne saavat olla jemmassa vielä hetken aikaa, vaikka Kerttu osaakin jo hyvin löytää alustalleen äkillisten tarpeiden yllättäessä. Pari pientä, ei niin kriittistä mattoa olen kuitenkin pitänyt näkyvillä: näin koirallakin on myös pikkuisen pitävämpää alustaa tassujen alla. Täytyy kuitenkin sanoa, että odottelen jo kovasti sitä hetkeä, kun olkkarin maton voi laittaa paikoilleen. Ilman sitä tila tuntuu tosi keskeneräiseltä, ihan kuin tänne oltaisiin juuri muutettu. Matolla on tosiaankin iso vaikutus yleiseen tunnelmaan ja siihen, miten se kokoaa oleskeluryhmän yhteen – ilman mattoa olkkarin kalusteet ovat paljon irrallisemman oloisia, joskin siivous on paljon helpompaa. Ja sitä joutuu muuten tekemään nyt selvästi useammin!

Usein myös viherkasveja joutuu siivoamaan pois pikkuisten karvakuonojen tieltä. Omat kasvini sijaitsevat tätä lattialla olevaa lyyraviikunaa lukuunottamatta niin korkealla, ettei Kertun kuono sinne yletä. Myös lyyraviikuna on vielä toistaiseksi turvassa korkean suojaruukkunsa ansiosta, mutta hetken päästä tämä täytyy varmaankin nostaa jo pienelle jakkaralle. Uskon nimittäin, että multien kaivaminen voisi olla Kertulle vähän turhankin houkutteleva vaihtoehto… Kannattaa myös huomioida, että useat viherkasvit saattavat olla myrkyllisiä – siksipä kotona oleviin kasveihin ja kukkiin kannattaa kiinnittää aina erityishuomiota.

Sänkyyn ei koira saa tulla, mutta sohva on ihan sallittua aluetta. Toki tämän suhteen täytyy olla tarkkana – pieni on jo innostuksissaan ennättänyt pudota kertaalleen sohvalta alaskin. Onneksi tässä ei käynyt kuinkaan, eikä pentu ollut pudotuksesta moksiskaan. Toinen haluaa kuitenkin olla aina siellä missä muutkin, ja rakastaa sohvalla möheltämistä tyynyjen ja vilttien seassa, siksipä en henno kieltää korkeaa paikkaa pikkuiselta. Koskaan en kuitenkaan jätä pentua yksin sohvalle, vaan nostan sen aina samalla pois, kun itse sohvalta nousen. Muuten perässäni lattialle hyppääminen voisi olla pennulle liian suuri houkutus, sillä mieluiten Kerttu viihtyy aina ihmisten seurassa.

Vaikka sohvani on valkoinen, en ole ollenkaan huolissaan sen tärveltymisestä – 60 asteessa konepestävät, lujaa ja tiheää puuvillakangasta olevat päälliset ovat käytössä helpot ja huolettomat. Tokihan päälliset nuhjaantuvat nopeammin, kun koiranpentu myllää niissä päivittäin, siksi säännöllisestä pesusta täytyykin jatkossa pitää kiinni entistä tarkemmin. Ajattelen kuitenkin niin, että huonekalut ovat ennen kaikkea käyttöä ja elämistä varten – mitä iloa mukavasta sohvasta olisi, jos sinne ei saisi uppoutua koira kainalossa, kysynpä vaan.

Sohvapöydällä olevat esineet ovat jo ennättäneet herättää kiinnostusta, etenkin silloin jos pöydällä sattuu olemaan jotain hyväntuoksuista. Tässä kuitenkin ulottuvuus on puolellani; vielä ei utelias kuono yletä kovin korkealle. Sohvapöydän esineisiin täytyy kuitenkin kiinnittää jo nyt erityistä huomiota – pentu on sen verran utelias tapaus, että kokeilee varmasti hampaillaan kaikkea mitä kiinni saa. Ruoat ja herkut täytyy itsestäänselvästi pitää pöydältä pois, niiden eteen voidaan tehdä jos minkälaisia akrobaattisia suorituksia. On sanomattakin selvää, ettei joulusuklaita säilytellä enää sohvapöydällä – ei sillä, että näitä jäljellä enää juuri olisikaan… 😉

Koiran tulo on myös erittäin hyvä syy tsekata kaikki epämääräiset johtokasat kuntoon. Täytyy tunnustaa, että vasta nyt sain riittävän kimmokkeen siistiä sohvan viereisen kulman johtohässäkän kuntoon. Karsin pois kaikki turhat johdot ja niputin käytössä olevat johdot siistiksi. Huoneen halki kulkevan antennijohdon kiinnitin huomaamattomilla kiinnikkeillä listaan kiinni. Tämän homman olisi voinut kyllä tehdä jo paljon ennen koiranpennun tuloakin – sekalaiset johtoröykkiöt ovat yleisestikin yksi inhokeistani ja nyt nautin niin paljon siististä lopputuloksesta. Ihanaa, kun nurkissa ei ole enää epämääräisiä johtokasoja!

Leluja lojuu tietysti siellä täällä – näille pitäisi keksiä jossain vaiheessa joku kiva pieni koppa. Kerttu on aika leikkisä tapaus ja tykkää vaihdella lempilelujaan tiuhaan. Sallittua pureskeltavaa on hyvä olla tarjolla paljon senkin takia, että pentu voi kanavoida pureskeluvimmansa näihin. Lelut toimivat myös useimmiten hyvänä houkuttimena, jos mielenkiinto on kohdistunut johonkin ei-sallittuun – ja tätä tapahtuu muuten paljon, varsinkin iltavillin aikana. Huh, Kerttu kyllä vaatii huomionsa lempeästä ulkomuodostaan huolimatta.

Pennun ruoka- ja juomahuolto järjestyi tosi simppelisti kaivamalla kaapista pari vanhaa astiaa ja reunallinen tarjotin lattian suojaksi. Pieni koira ei välttämättä tämän kummempia kuppeja tarvitsekaan. Herkkutikut ja namipalat laitoin kannelliseen Riihimäen purkkiin – käytännöllisintä on pitää nuo näkösällä, sillä purkilla pitää kuitenkin käydä tasaisin väliajoin. Muuten säilön koiranruoan keittiön kaapissa, tähän voisi kyllä keksiä vielä jonkun kivan kannellisen astian, jossa ruoka olisi omassa selkeässä paikassaan.

Pentu nukkuu vieressäni pienessä koiranpedissä, joka oli jäänyt ylimääräiseksi Annen koirilta. Pesä on tosi mieluinen paikka ja sinne vetäydytään usein myös silloin, jos jokin uusi asia hiukan jännittää – tällaisen reaktion on aiheuttanut ainakin imuri ja hiustenkuivain. Nukkuminen on muutenkin sujunut ihmeen helposti, pentu ei itke tai tassuttele ympäriinsä öisin vaan nukkuu kiltisti pesässään siihen asti, kunnes aamulla nousen ylös. Sen kummempia nukkumisjärjestelyjä en ole siis joutunut tekemään, vaan olen päässyt tosi helpolla tässäkin asiassa. Toisinaan kyllä makuuhuoneen verhon saa nostaa ylös ikkunapenkille, sillä pennun mielestä hivenen ylipitkiin verhoihin muodostuu vallan houkutteleva pesäpaikka…

Oikeastaan en ole joutunut tekemään kotiin sen kummempia hankintoja tai muutoksia, pienet tarkistukset ja fiksaukset ovat riittäneet. Suuri osa koiran tarvikkeistakin tuli pentupaketin mukana, joten isompien tarvikkeiden suhteen ostoslistalla on ollut vain kuljetuskoppa automatkoja varten. Kodin suhteen koira opettaa myös tietynlaista rentoutta: en ole koskaan kokenut olevani kotiasioissa pilkuntarkka, vaikka siististä ilmeestä pidänkin. Koiran kanssa kuitenkin tämä saa vielä vähän uudet mittasuhteet: ei ole niin nuukaa, jos koti ei ole koko ajan ihan tip top tai karvoja ajelehtii lattialla – se on vain elämää.

Pentu tulossa uuteen kotiin? Tarkista ainakin nämä:

• piilota johdot esimerkiksi johtolistoilla tai -kiinnikkeillä ja hankkiudu eroon ylimääräisistä johdoista. Kytke myös johdot pois seinästä sillä aikaa kun olet poissa – tällöin sähköiskun vaaraa ei ole, vaikka pentu äityisikin pureskelemaan johtoja
• siirrä viherkasvit pois pennun ulottuvilta ja kiinnitä huomiota niiden mahdolliseen myrkyllisyyteen
• poista matot ja muut mahdolliset houkuttelevat elementit lattiatasolta
• nosta tarvittaessa verhot ylös – pentu voi innostua leikkimään niillä
• kiinnitä huomiota vaarallisiin pudotuksiin tai huonetiloihin ja suojaa ne tarvittaessa koiraportilla
• hanki mieluinen pesäpaikka – on hyvä, että koiralla on oma mieluinen paikkansa, jossa se voi rauhoittua