KUINKA HALUAISIT ASUA?

kuva A-Hus
 
Haaveiletteko te usein omasta unelma-asunnostanne?
Koti on minulle tärkeä paikka, ja itse tunnustaudun sen suhteen aikamoiseksi unelmoijaksi. Löydän itseni usein selailemasta asuntojen myynti-ilmoituksia ja visioimassa niiden tiloja. Mietin miten remontoisin asuntojen kodit, joskus jopa päädyn sisustamaan niitä mielessäni. Pahimpana kuumeaikana olen nähnyt ihanasta asunnosta jopa unta tai miettinyt yön pimeinä tunteina just siihen tilaan täydellisintä tapettia. Vähän hullua, tiedän, mutta minkäs haaveilija itselleen mahtaa.
Pidän monenlaisista tyyleistä; vanhoista vuosisadan alun puutaloista, jugendkerrostaloista, 1950-luvun idyllisistä omakotitaloalueista sekä 70-luvun linjakkuudesta. Uudet talot toki houkuttavat myös omalla tavallaan, niissä kiehtovat kaikki ne mahdollisuudet tilankäytössä ja materiaalien valinnassa. Ollapa vapaus suunnitella täydellinen kokonaisuus vain ja ainoastaan omia tarpeita varten.
Pohdintojeni myötä olen kuitenkin tullut lopputulemaan, että oma unelmakotini olisi vanha, mieluusti tätä nykyistä vielä joitakin vuosikymmeniä vanhempi. Korkeat huoneet, ruutuikkunat, kakluunit ja nariseva lankkulattia kuuluvat ehdottomasti listaan, niistä ei tingittäisi. Vanhoissa taloissa on vain sitä jotain, jota ei uudemmista löydy, henki ja tunnelma ovat aivan erilaiset. Pohjaratkaisut toki useimmiten on mitä on, mutta minä ajattelen epäkäytännölliset pohjat enemmänkin mielenkiintoisena haasteena. On hurjan mielenkiintoista ratkoa tilankäytöllisiä ongelmia ja muokata tilaratkaisuja toimivammaksi. Tuoda asunnon parhaat puolet esiin ja toisaalta myös tehdä kompromisseja ja sopeutua olemassa olevaan.
Asiaankuuluvasti olen toki pohtinut jo materiaalejakin. Vanha, klommoinen lankkulattia olisi lipeäkäsitelty ja tuntuisi karhean lämpöiseltä jalan alla. Keittiökaapit varustettaisiin ehkä yksinkertaisilla peiliovilla ja nuppivetimillä. Ne maalattaisiin helmenharmaalla tai ehkä vähän tummemmallakin sävyllä, yläkaapit unohtaisin kokonaan. Kaappien päällä lepäisi kaunis marmoritaso ja laatoitus olisi yksinkertaista valkoista peruslaattaa. Huoneet maalaisin ovelilla murretuilla sävyillä, ja moderni kalustus toisi puolestaan kokonaisuuteen vähän keveyttä.  Jotain vähän näiden kuvien mukaista henkeä, kuitenkin pienellä twistillä maustettuna.
Olemme asuneet nykyisessä talossamme kohta nelisen vuotta ja pikkuhiljaa alkaa tuntua, että kaivattaisiin uusia haasteita. Olemme kuitenkin sisustus- ja rakennusalan ammattilaisina aika tekevää sorttia, ja aina pitäisi olla jotain projektia käynnissä. Kun kaikki on tehty, tulee helposti vähän tyhjä olo, ehkäpä tästä johtuu viime aikainen uudistusvimmanikin… Jostain syystä tämä koti on aina tuntunut vähän väliaikaiselta, emme ole koskaan kuvitelleet asuvamme täällä pitkään. On jännä, miten sitä heti alussa luokittelee projektin johonkin tiettyyn kategoriaan, ikuisuusprojektiksi tai vain välietapiksi. Meillä tämä on koko ajan ollut ehdottomasti se jälkimmäinen.
Jossain vaiheessa ryhdymme varmasti jahtaamaan edellä kuvatun mukaista unelmaa – tai mahdollisesti jotain ihan muuta. Sen aika ei kuitenkaan ole ihan vielä, olemme päättäneet ottaa asiassa tuumaustauon ja pohtia seuraavaa siirtoa ihan rauhassa. Tulevaisuudessa saattaa olla muutosta tiedossa, mutta juuri nyt on hyvä näin.
Alkusysäyksen tälle postaukselle antoi paitsi nämä viime aikoina pinnalla olleet mietteet, myös Asuntoverkon kuvakilpailu, johon minut haastettiin mukaan. Kuvakilpailussa etsitään kauneinta kuvaa teemalla ”Minkälaisella kuvalla sinä myisit asuntosi”, eli hakusessa on kiinnostavin, kaunein, edustavin tai muuten vain ihanin kohta kotoa. Sellainen, joka myynti-ilmoituksessa herättäisi huomion ja nostaisi asunnon parhaat puolet esiin.
Selailin vanhoja kuva-arkistojani ja valintani osui tähän kuvaan, joka on – yllätys yllätys – yläkerrastamme. Olen ottanut kauniimpiakin kuvia, eikä tätä kuvaa ole juuri stailattukaan, silti minusta tämän tilan valo ja tunnelma ovat aivan erityisiä. Huone on kuin tyhjä canvas, johon seuraava asukas voisi maalata haluamansa maailman. Itse ihastuin tähän tilaan ensimmäisessä näytössä ja veikkaisin, että niin voisi käydä myös jollekin toiselle. Kukaties siis jonain päivänä netin myynti-ilmoituksessa tämä kuva pompsahtaa esiin, siitä tietää että täällä on lähdetty uusien unelmien perään.
Millainen on teidän unelmakotinne? Onko se ikioma vai asutteko mieluummin huolettomasti vuokralla? Vai onko koti vain paikka jossa nukutaan, ja elämä kenties jossain ihan muualla…? Äärimmäisen kiinnostavia juttuja nämä.


Every now and then I dream of new house, in my dreams it would be something like the homes in the pictures. I prefer old houses to new, therefore old windows, wooden floors and fireplaces are a must in my dream house.
Kommentit (15)
  1. Sanna/ Vanilija
    31.10.2014, 17:51

    Minä haaveilen omakotitalosta. Tosin nykyinen kotimme 50-luvun kerrostalossa mukavine naapureineen on kiva 🙂
    Teidän koti on tosi kaunis.
    Mukavaa Halloweenia.

    1. Omakotitalo taitaa olla monen haavelistalla. 🙂 Onhan siinä se oma vapautensa ja oma piha on myös aika ihana juttu. Hassua kyllä, mutta minua on alkanut kiehtoa myös asuminen keskustassa vähän tiivimmässä puutalo- tai muussa yhteisössä, nuo 50-luvun talot ovat omalla tavallaan myös aika symppiksiä. Ehkä täytyisi kokeilla muutamaa eri juttua, että löytäisi sen itselleen sopivimman…

      Paljon kiitoksia ja mukavaa uutta viikkoa sinulle!

  2. Hei – olipa hauska lukea, että on muitakin jotka sisustavat myös mielessään .. tai minä olen koko ikäni tehnyt sitä ennen unta …ei tarvitse laskea lampaita…- joskus olen nauranutkin, että viimeistään silloin uni karkaa kun jään kiinni väärään tapettiin tai kaakeliin 😉 olen oikeastaan tehnyt tätä pienestä asti eli kauan. Rakastan tanskalaista sisustamista.mm.

    En ole sisustusalalla ollenkaan, mutta se vain on ollut ikäänkuin olennainen osa minua (amatööritouhuilua) … moni talo on saanut minulta tahtomattaan uudet sisäpinnat ;)) hyvin samantapainen on kuvani haavetalosta myös kuin kuvailemasi… ihan oli kuin olisin itse kirjoittanut.

    Rakastan vanhoja taloja – vaikka uudet ovat kauniita ja niin viimeisen päälle kaikki – niin vanhoissa on se "jokin". Olen jo ihan eri ikäinen kuin sinä, joten enään en haaveile uusista projekteista – olen hyvin tyytyväinen kotiini. Se on minulle hyvin tärkeä paikka.
    Olen ihaillut blogiasi – sinulla on niin rento ja varma maku – kaunista. Huomaa, että osaat.

    1. Heh, voi kyllä, tuota mielessään sisustamista harjoitetaan täälläkin päässä toisinaan hyvinkin ahkerasti! Ihana kuulla, että joku muukin on haksahtanut samaan. 🙂 Minusta on hurjan mielenkiintoista selailla myynti-ilmoituksia ja katsella erilaisia asuntoja, bongailla helmiä ja sitten niitä kaltoin kohdeltuja tapauksia. Kaikenlaista täältä löytyykin.

      Olen aivan samaa mieltä vanhoista taloista, niissä on se oma charminsa. Toki uudet rakennukset voivat olla häkellyttävän upeita, usein niissä kuitenkin jää uupumaan se jokin. Itse kaipaan ns. täydellisen paketin sijaan ehkä pikkuisen rosoa ja kerroksellisuutta, kyllä ne vanhat talot taitaa olla selkeästi se oma juttuni…

      Kiitoksia kivoista sanoistasi ja mukavaa alkavaa viikkoa sinulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *