Ajatuksia sisustuksesta
Juuri nyt sisustuksessa viehättää tietty rentous, kuten olen viime aikoina monta kertaa jo todennutkin. On hauska seurailla yleisiä suuntauksia; kuinka tummat sävyt ovat edelleen vahvasti esillä, mutta toisaalta myös luonnonvaaleat nostavat taas päätään, ainakin mitä sisustusmaailman edelläkävijöihin on uskominen. Itse olen totta puhuen vähän kyllästynyt sanaan trendi: tokihan näitä on kiva seurailla ja pienissä määrin noudattaakin, mutta yksilöllisyys puhuttelee silti aina niin paljon enemmän. Kyllä se vain on niin, että kauniit, persoonalliset kodit sykähdyttävät minua aina eniten: ne sellaiset, missä on hyvä fiilis ja asukkaan näköinen tunnelma, vaikka kaikki ei aina niin viimeisen päälle mietittyä olisikaan.
Itse visuaalisena ihmisenä rakastan kauniita yksityiskohtia, vielä mieluummin sattumanvaraisesti syntyneitä kuin asettelemalla aseteltuja sellaisia. Tykkään kasata pöydille ja tasoille erinäisiä asetelmia – nämä syntyvät usein vahingossakin, kun tietyt tavarat vain jäävät tiettyyn paikkaan. Kuvan sohvapöydälle asettelin sekalaisen setin kynttilänjalkoja, kaktuksen, pienen alustan ja lehden; periaatteessa ihan sattumanvarainen sekoitus asioita, joka kuitenkin sopivat jollain tavalla yhteen ja tuovat pöydälle ihan eri tunnelman kuin vaikka pelkkä yksittäinen maljakko siihen toisi. Minusta on kiva istuskella sohvalla ja antaa katseen viivähtää tällaisissa pienissä yksityiskohdissa, tietynlainen runsaus kiehtoo kyllä.
Valaisimilla on iso vaikutus kodin ilmeeseen, ja niiden vaihdolla (ja oikealla asettelulla!) voi tehdä pieniä ihmeitäkin. Ovat tuolien lisäksi minusta ehdottomasti tärkeimpiä sisustuksen kulmakiviä. Tällä hetkellä olen ihastunut erityisesti sohvapöytien päällä roikkuviin valaisimiin, ne kokoavat istuinryhmän kauniisti yhteen. Riippuvalaisimet vain täytyy muistaa asettaa oikealle korkeudelle, eli useimmiten riittävän alas, muutoin pöydän päällä killuva valaisin jää vähän hassun ja irrallisen näköiseksi. Nuo Flosin IC-sarjan valaisimet ovat minusta aika ihanat, ja sarjan riippuvalaisin passaa tosi moneen paikkaan: sohvaryhmän lisäksi se sopii mainiosti vaikkapa keittiöön tai makuuhuoneeseenkin. Voisin ottaa itsellenikin.
Pidän eri materiaalien yhdistelyistä, niistä syntyy usein se mielenkiinto tilaan. Kuvan sametti ja juutti esimerkiksi passaavat minusta vallan hyvin yhteen, vaikka lähtökohtaisesti edustavatkin täysin eri maailmoja. Tietynlainen vaivattomuus kiehtoo; se on toki vaikeaa saavuttaa väkisin yrittämällä, vaan tulee luonnostaan jos on tullakseen. Olen sitä mieltä, että koti ei ole vakava paikka, ja sen suhteen on turhaa kehittää valtavia sisustuskriisejä. Toki on suotavaa, että valinnat tehdään harkiten pitkällä tähtäimellä, mutta loppujen lopuksi tarvitseeko kodin olla täydellinen – ja ylipäänsä, voiko se koskaan olla täydellinen? Uskon, että intuitioon kannattaa luottaa siinä missä pitkään harkintaankin, ainakin itse olen tehnyt monet parhaat ostokseni tämän voimalla. Pyrin myös itse kasaamaan ympärilleni vain itselleni mieluisia, laadukkaita juttuja – tällöinhän lopputuloksesta tulee periaatteessa automaattisesti hyvä, kestävä ja mieleinen.
Pidän kovasti viherkasveista sisustuksessa, ne puhaltavat tilan kuin tilan eloon. Myös vähän erilaiset väriyhdistelmät sykähdyttävät: kuvan sininen ikkunalauta esimerkiksi on huikean hieno yksityiskohta, vaikka väri on oikeastaan ihan yhtä neutraali vaikkapa turvalliseen mustaan verrattuna. Myös tummanvihreä on toinen esimerkki tosi neutraalista ja monikäyttöisestä sävystä, joka kuitenkin tuo heti ihan uuden säväyksen ympäristöön. Miksi aina valita turvallisesti mustaa, valkoista tai harmaata, kun maailmassa on niin paljon hienoja värejä, joihin ei välttämättä kyllästy yhtään sen nopeammin.
Itse viehätyn koko ajan enemmän persoonallisista, ehkä vähän marginaalisemmista kalusteista valtavirtatuotteiden sijaan. Olen esimerkiksi tosi ihastunut tähän Nikarin pöytään, kahvamainen yläosa ja graniittinen laippa hivelevät silmää. Hienoa kotimaista puusepäntyötä tosiaankin. Nämä tällaiset ovat juuri niitä ikikestäviä klassikoita, jotka eivät vanhene tippaakaan aikojen saatossa – ja jotka eivät myöskään kävele vastaan ihan joka paikassa. Tällaisiin kannattaa aina panostaa.
Mitäs ajatuksia aihe teissä herättää?
Some thoughts about decoration along with pictures of my favourite items. I am very much into relaxed, individual, “undecorated” interiors at the moment. Why should decorating be always so serious and careful?