Niitä parhaita mansikoita

Siinä on aina omat puolensa, kun käy kotona maalla. Näin kesäaikaan yksi näistä hyvistä puolista on ahomansikat ja tietysti muukin marjasato. Harmi vain siltikin, että mansikoita on usein ihan tuhottomasti teiden varsilla, mutta ei niitä oikein autoteiden varrelta viitsi ruveta keräilemään. Pienet metsätiet sen sijaan… tai oma takapiha. Sieltä löytyvät mansikat ovat täysin eri juttu. Joten timotein korsi vaan jostakin ja mansikoita keräilemään. Mikään ei sen perinteisempää olekaan. Paitsi ehkä perhosten jahtaaminen haavin kanssa ja ylioppilaslakki päässä. Ainakin vanhojen kotimaisten elokuvien mukaan. 

Kauheasti muuta ei ollut vielä omassa pihassa tarjolla, mutta lupaavalta näyttää. Viinimarjapuskat (tai herukkapensaat… ihan miten vaan), luumupuu ja karviaismarjapensaat eivät ainakaan olleet vielä valmiita. Ja vadelmissakin näkyy kestävän. Joten katsotaan tilannetta taas myöhemmin. Tässä silti vähän kuvasatoa kotoa. 

Karviaisia odotellessa. Tällä kertaa räkätit ja muut linnut saavat pitää nokkansa erossa!

Vuosikymmeniä vanhat punaviinimarjapuska/punaherukkapensaat eivät ole koskaan pettäneet. Satoa tulee vaikka kuinka huonoinakin vuosina. 

Kyllä sieltä luumuja tulee. 

 

Kommentit (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *